Minä

Pohdin pitkään, miten aloittaisin blogini. Kaikki mahdolliset aloitustavat tuntuivat kovin tönköiltä, joten valitsin niistä ehkä sitten sen tönköimmän. Eli esittäytymisen. Tässä siis lyhyt kuvaus kirjoittajasta ja blogin aiheista.

Olen pelottavaa kolmeakymppiä lähestyvä nainen, jonka opiskelut ovat venyneet ja venyneet. Osittain ihan hyvistä, itsevalituista syistä, osittain myös tahattomammin. Nyt alkaisi kuitenkin riittää, ja toivottu elämänmuutos onkin tiedossa toukokuussa, kun perheemme kasvaa kolmejäseniseksi. Tästä blogista ei kuitenkaan ole tarkoitus tulla raskaus- tai äitiysblogia, ei ainakaan sellaista perinteistä, jossa käydään tarkkaan läpi jokainen neuvolakäynti ja kehitysvaihe. Totta kai äitiys on tämän vuoden suurin asia elämässäni (ja no, totta kai myös tämän vuoden jälkeen), eikä se jää piiloon teksteissäkään.

Viime vuosi oli elämäni rankin (siitä lisää tuonnempana), ja sisälsi lähinnä ahdistusta, surua, masennusta, lamaantumista ja fyysistä pahoinvointia. Näistä kolme ensimmäistä lienevät selätettyjä, mutta jostain syystä tietty lamaannus jäi jäljelle, eikä tilannetta auta fyysisen voinnin heikkous. Olen aina ollut elämäniloinen ja aktiivinenkin, vaikkakin taipuvainen laiskotteluun, ja toivon kirjoittamisenkin kautta löytäväni takaisin viime vuonna kadonneen tieni, olemaan taas oma itseni. Ja kenties vielä haastavampana puolena, pitämään kiinni siitä rentoudesta ja stressivapaudesta, jotka koen parhaiksi puolikseni, myös vauvan kanssa.

Onpahan vähän melankolinen aloitus, jatkossa enemmän sitä sivupalkissa luvattua elämäniloa!