Mitä? Aloitin Superdieetin?
Jotenkin tää alko ihan itestään, tää Superdieetti siis, tänään. Jotenkin vain ajattelin, että miksi sitten ei voisi syödä Superdieetin ohjeiden mukaan, kun ne on niin toimivat ja sokeria en syö muutenkaan. Ja siis kiloja täytyy joka tapauksessa pudottaa heti, sillä muuten ne jää!! Ei hyvä. Kilot tuli todella lyhyessä ajassa joulukuun aikana. Varoittava esimerkki itselleni siitä, mitä tapahtuu hyvin lyhyessä ajassa, jos en yhtään välitä mitä laitan suuhuni. Taustalla tossa pyörii juuri joku ohjelma todella sairaalloisen ylipainoisista ihmisistä. En todella osaa kuvitella kuinka paha olo ihmisellä on noin painavana (lähemmäs 300 kiloisena siis). Veikkaan, että yhdessä kuukaudessa multa lähtee noin 2 kg pois eli maaliskuun jälkeen olen niissä mitoissa, missä olin alkusyksystä.
Tänään olen ollut koko päivän flanellihousuissa ja hupparissa sisällä ja lukenut kirjaa, jonka sain joululahjaksi. Huomenna sitten treeniä ja ulkoilmaa. Ollut kyllä niin paikallaan tämä loma tässä joulun aikaan. Tuntuu, että olen saanut paljon asioita järjestykseen päässäni ja ratkaissut mua pitkään ahdistaneita asioita, jotka liittyy elämäni erilaisiin ihmissuhteisiin. Mutta ei tällaisia ratkaisuja tule mieleen, eikä edes pohdittua vaihtoehtoja, jos on kaiken vapaa-ajan vain todella väsynyt. Pitkästä aikaa levännyt olo ja myös olo, että olen tehnyt juuri sitä mitä minä haluan. Koen, että se on ainut tapa voida hyvin – elää itselleni mieluista elämää! Daaa… Se on vain kovin vaikeaa ollut mulle, mutta siihen tulee muutos. Pään sisällä on jo niin isoja klikkejä (=oivalluksia) tapahtunut, että en oikeasti malta oottaa tietääkseni, mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuu! Ja upeeta, että kaikki vuoden tapahtumat taltioituu tänne.
Sain tänään, heti sokerilakon ekana päivänä, oivalluksen liittyen tapoihini. Tajusin, että light-limuihin olen paljon enemmän koukussa kaiketi kuin sokeriin! Pidän siis suurena saavutuksena sitä, että tänään en ole juonut light-limua (sokerilimuista en edes pidä). Ja tulipahan siinä samalla pälkähdys päähän, että ne light-limut ihan oikeasti voivat lisätä mun himoa sokeriin, vaikka olen vain ajatellut että se on vain puhetta.. Päätin lopettaa light-limujen juomsien siis vain ja ainoastaan rahallisista syistä (ks. Lähtökuopan tunnusluvut), mutta nyt olleeni yhden päivän täysin ilman light-limua, tajuan kuinka pahasti siihen olen koukussa. Sokerista olen siis ollut nyt vasta yhden päivän erossa, mutta eihän se nyt vielä ole mikään saavutus. Sitten kyllä, kun olen ensimmäisen viikonlopun viettänyt ilman sokeria pitkästä aikaan niin joo, se on saavutus. Pienillä askeleilla eteenpäin.
Tänään lukiessani sitä joululahjakirjaani (Kadotettu yhteys, Susanna Purra, WSOY, 2013) mulle tuli niin vahvasti sellanen olo, että mulla on kaikki mitä tarvitsen juuri tässä ja nyt ja oon onnellinen. Kyyneleetkin alkoi valumaan ihan vaan siitä ihanasta tunteesta. Kirjottelen tuosta kirjaasta lisää, kun olen se lukenut. Nyt vasta aivan alussa.
Taidan jatkaa sen parissa nyt heti. Hyvää iltaa ja yötä!
Kuva: talkingwithgloria.com