Toiveita vuodelle 2014
Mitä toivon sokerilakkovuoden tuovan minulle? Sen voi tiivistää yhteen sanaa: energiaa. Tarkemmin ilmaistuna energiaa elää sellaista elämää kuin haluan. Toivon, että ’ein’ sanominen sokerille auttaa minua sanomaan ’ei’ myös kaikelle muulle, mikä huonontaa elämänlaatuani. Huomasin tässä loppuvuonna, että kun en välittänyt siitä mitä suuhuni laitan, en myöskään jaksanut pitää puoliani missään muussakaan asiassa eli toisin sanoen huolehtia itsestäni millään tavalla. Elämästäni tuli sellaista ’joo, ok, tehdään niin, sopii’ -arkea ja jokaisen myöntymisen jälkeen harmittelin, että olisinpa sanonut ei, sillä nyt menee omat hyvät suunnitelmat ja aikomukset mönkään.
Toiveita ensi vuodelle ovat:
– uusvanhojen lajien kokeilu ja niissä paremmaksi tuleminen (juoksu, pyöräily ja ehkä thainyrkeily)
– pelkästään vapaa-ajalle pyhitetyt viikonloput
– hyvä olo sokerin käytön vähentämisen myötä
– ainakin yhteen uuteen Todella Mukavaan Ihmiseen tutustuminen
– monta hauskaa hetkeä nykyisten hyvien ystävien kanssa
– monta superhyvää hetkeä liikunnan ja liikunnallisten ihmisten parissa
– ja pidemmät ja vaaleammat hiukset!!
Aika hyvä lista tuo yllä oleva. Sitä sitten käyn lukemassa ainakin vuoden 2014 päätteeksi. Selvennyksenä vielä, että vaikka nuo kaikki toiveet eivät toteudu pelkästään sokerista pidättäytymällä (kuten pidemmät ja vaaleammat hiukset..) niin uskon, että sen sokerittomasta vuodesta saadun hyvän olon avulla pystyn keskittymään paremmin niiden hiustenkin kunnosta pitämiseen.
Vielä neljä yötä tätä vuotta jäljellä, joka on kyllä ollut hyvä kaikin puolin. Vaikka vuoden loppu meni oikeasti huonosti, niin opin siitä kuitenkin paljon. Ilman loppuvuoden hengästyttävää jaksoa en olisi saanut mieleeni ideaa aloittaa tällaista projektia, jota tämän blogin avulla tallennan jälkeenpäin luettavaksi.
Aina etsinkin tarkoituksia niin hyville kuin huonoillekin tapahtumille elämässäni. Usein ne hyvät tapahtumat seuraavat jotain huonoa. Joidenkin huonojen tapahtumien merkityksen tajuaa osittain vasta monen vuoden jälkeen ja joidenkin ei ikinä. Sen takia täällä kaiketi elän, että opin ymmärtämään mahdollisimman erilaisia asioita kokemalla ja kokeilemalla, ja jakamalla kokemukseni ja oppini eteenpäin muille tavalla tai toisella. Blogin kirjoittaminen sokerilakosta on yksi tapaa jakaa kokemuksiani ja oppimiani asioita lakon aikana.
Niin ja oli mulla vielä toive, että pääsisin tänä vuonna vihdoinkin takaisin Venetsiaan ihan vain lomailemaan ja mieluiten yksin. Ja ennen matkaa ostaisin laatukameran, jolla saisin ikuistettua tuota rakasta paikkaa. Niin ja koko kevään herättelisin italian kielen taitojani eloon. Ja koirankin haluaisin, mutta se kuuluu jo fantasiaosioon – ainakin niin kauan kuin olen päivät työympäristössä, johon koirat eivät ole tervetulleita. Että sellaista tähän häthätää keksin toivoa.
’The future belongs to those who believe in the beauty of their dreams.’ – Eleanor Roosevelt
Muun muassa näihin maisemiin unelmoin pääseväni pian takaisin.
