Tänään tiesin jo aamusta asti, että vaikeuksia edessä. Sokerin suhteen siis. Sokerilakkoni ei ole vielä alkanut, mutta ilman muuta uuden vuoden ensimmäisenä päivänä alkava lakko on mielessä joka päivä. Tämän vuoksi haluaisin jo nyt elää ilman sokeria reilun viikon päästä olevaan jouluaattoon. Pystyin syksyn alussa olemaan ilman sokeria monta viikkoa putkeen. Tiedän siis, että se onnistuu, kun keskityn luomaan sokerilakkoa tukevat olosuhteet ympärilleni. Nyt en todellakaan ole keskittynyt tähän suureen luomistyöhön ja sen tuntee juuri nyt koko kehossa.

Tänään heräsin aamuyöllä kello kolmelta enkä enää saanut unta. Tiesin jo siinä vaiheessa, että nyt on pitkä ja takkuinen päivä edessä. Aamulla oli luvassa edustustilaisuus ja sitten loppupäivä toimistolla haasteellisia tehtäviä. Olin vielä buukannut itselleni kaksi jumppatuntia, joihin halusin mennä työpäivän päätteeksi. Nyt istun kuitenkin sohvalla kirjoittamassa tätä ja jumpat ovat menneet, mutta mä en niissä ollut. Se niistä jumpista sitten. Alla dokumentointia päivän kulusta.

Päivän syömiset ovat menneet näin:

klo 03.00 kotona aamulla rahkaa, vehnäleseitä, pähkinöitä, marjoja, vettä, kahvia, päivän vitamiinipillerit eli normi aamupala

Heti aamupalan jälkeen teki mieli suklaata, jota ei siis onneksi ollut saatavilla. Aloin tekemään töitä eli vastailemaan sähköposteihin. Myöskin heti aamupalan jälkeen päätin, että en ainakaan siellä edustustilaisuudessa syö yhtäkään palaa vaan säästän nälän toimistolle, koska tein kotona terveellisen salaatin lounasevääksi.

Klo 9.15 edustustilaisuudessa riisipuuroa kanelin ja sokerin kera, joulutorttu, 3 piparkakkua

Need I comment on this? Olin jo tässä vaiheessa päivää niin väsynyt, että oli se niin tuttu ’hällä väliä’ -fiilis syömisten suhteen. Ainut tavoiteltu asia oli päivän työtehtävistä selviäminen kunnialla kolmen tunnin yöunien jälkeen. Siihen tarvittiin näemmä hiilareita ihan himmeesti.

klo 11.30 lounaaksi savulohiwrap, riisipiirakka, kurpitsansiemensämpylä voilla ja juustolla, pieni lakupötkö, 4 täytekeksiä

klo 13.00 suklaajoulukalenteri, 166g

Joo, se kalenteri on keikkunut siinä pöydällä ties kuinka kauan. Piti jouluun se säästää. Se meni tänään. En edes yrittänyt, että olisin syönyt vain yhden suklaan. Revin koko kalenterin auki ja jauhoin suussani yksitellen kaikki 24 suklaata hermostuneesti meilejä samalla kirjoittaen ja puhelimella ympäri Suomea soitellen. Kello kahden maissa ilmoitin kollegoilleni, että en jaksa enää. Lähden kotiin. No, olenkin tällä viikolla tehnyt pitkiä päiviä aina aamusta ilta kymmeneen niin pitihän tämä arvata, että näin tässä käy. Eikä sokerihumala kauheasti piristänyt. Päinvastoin, tietysti.

klo 14.30 uuniperuna katkaravuilla ja vettä kahvilassa

Yritin katkaista sokerihimoni syömällä lämpimän ruoan ja vettä.

klo 15.00 irtokarkkeja

Ei auttanut uuniperuna. Irtokarkit jälkkäriksi……. 

Klo 16.00 Kotona vettä ja pastaa lautasellinen

Pastaa teki mieli jo lounaalla. 

Nyt ei tee enää mieli mitään. Olen kotona. Alan katselemaan televisiota ja nukahdan. Samalla mietin, että mitä jos tämä tällainen viuhuva meno jatkuu töissä vuoden veihteen jälkeenkin. Miten jaksan? No en jaksa. Olen nyt vain ajatellut, että kunhan selviän joululomaan asti niin alkaa uusi elämä. Pian on tosiaan melkein 3 viikon joululoma ja joulupyhien jälkeen aion vain olla omissa oloissani. Joululoman jälkeen en voi millään jatkaa samalla tahdilla. Tällä viikolla sydän on lyönyt iltaisin tieheämmin ajoittain ja salilla on sykemittari näyttänyt urheillessa korkeampia lukuja kuin tavallisesti. Yhden työuupumuksen olen kokenut ja toista en halua. Tiedän, että ruokavaliolla voi parantaa nimenomaan uupumusta. Täytyy vain saada rauha maahan, jotta pääsen oravanpyörästä hetkeksi pois ja sitten keskityn toden teolla terveellisten elintapojen aktivointiin. En myöskään kasaa itselleni ainakaan viikonlopuiksi näitä loputtomia edustustilaisuuksia työn puolesta. Toimikoon blogi itselleni suunnannäyttäjänä. Tässä kirjoittaessa huomaa, missä menee pieleen. Tänään selvästikin univaje teki tepposet. Minulla on syömishäiriötausta, joka nostaa aina päätään, kun alkaa ahdistamaan. Kuten tällä viikolla on alkanut. Mutta tämä taistelu voitetaan.

Nyt alan unelmoimaan mun unelmaelämästä.