Sokeri ei olekaan ongelmani.

Tämä päivä jäi historiaan elämäni toisen työuupumuksen ensimmäisenä sairaslomapäivänä. Nyt sitten vain valoa kohti. Parantuminen alkaa tästä. Tässä on tullut hyvin selväksi, että sokeri ei ole se ongelmani, vaikka tämän blogin sillä ajatuksella perustinkin. Sokerin liiallinen syöminen oli vain oire pahasta olostani. Mulla ei ole ollut edes mainittavia vieroitusoireita sokerista – en siis ole oikeutettu sanomaan itseäni sokeriaddiktiksi. Anteeksi tästä pyydän kaikilta oikeilta sokeriholisteilta. Tiesin tämän kyllä siis jo joulukuussa, siis sen, että aloin syömään sokeria vain siksi, koska en enää välittänyt itsestäni eli oli ihan sama miten voin ja mitä teen ja sokeria oli koko työpaikka täynnä niin sitähän oli kiireessä helpompi syödä kuin ruokaa.Jos vaikka nyt ’antaisin luvan’ itselleni syödä sokeria mun ei edes tekis sitä mieli.  Mutta nyt sen oikein todella todella ymmärrän, että sokeri ei ole ongelmani vaan aivan kaikki muut asiat. Nyt, kun luovutin työssä ja myönsin, etten jaksa nykyistä tahtia enää, näen kaikenselvemmin. Ihan kaikki nämä syömiseen liittyvät asiat ovat olleet vain oireilua pahasta olosta. Nyt, kun edessä ei ole mitään muuta tavoitetta kuin levätä, huomaan, että kaikki pähkäily syömisen kanssa vain rasittaa kroppaani enemmän kuin antaa virtaa – tuo raskasta oloa ja askelta. En voi muuta sanoa itselleni kuin ’lopeta’. Älä väsytä itseäsi enää turhilla asioilla, tyttö pieni. Ole vain. Rauhaa kaikille ja minulle myös.