Esittely

Moi!

Olen vuoden sisällä eronnut, työpaikkaa vaihtanut, lomautettu ja irtisanoutunut 30+ nainen. Nykyään päivät kuluvat lasten kanssa, aikaa on jäänyt myös kuntoilulle ja kaikenlaiselle nypräämiselle. Alussa kotona oleminen tuntui laiskottelulta, mutta vähitellen olen alkanut rentoutumaan ja antanut itselleni anteeksi jouten olon. Takana on vuosien kiireinen vuorotyöskentely, ja satoja valvottuja öitä vähäunisten lasteni kanssa. Tarkoituksena on kuitenkin keväällä hakeutua opiskelemaan. Jotain sellaista, mitä jaksaa sitten vanhempanakin. Eikä tarvitse olla jalkojen päällä tauotta.

Omaa silmää miellyttää kaikki vanha ja erikoinen, kaiken (minkään)  ei tarvitse olla viimeisen päälle. Ostan melkein kaikki vaatteemme kirpparilta, joskus sieltä löytyy kivoja esineitäkin. Tykkään erityisesti maastokuosista, ruuduista, pääkalloista, pilkuista, raidoista, niiteistä, farkusta…ja tatuoinneista. Meikkailen aina kun ehdin ja jaksan. Irtoripsiä ja muita lisukkeita ei löydy, vaikka ovathan nekin ihan kivan näköisiä välillä

Sisustuksessa yhdistelen sitä sun tätä, en seuraa Pinterestiä tai Instagramia juurikaan. Haaveilen uusista tapeteista, mutta vielä ollaan menty näillä alkuperäisillä, kun ovat kuitenkin ihan siistit. Kukista tykkään tehdä erilaisia asetelmia parvekkeelle ja sisälle. Keväällä tosin korona sotki ajatukset niin, että tuli laitettua parveke nätiksi vasta loppukesällä. Kukkasipulit pitäisi vielä laittaa ruukkuihin kevättä varten.

Ruokaa tulee tehtyä paljon. Kokeilen mielelläni uusia ruokia, mutta noudatan harvoin reseptejä kirjaimellisesti. Tosin leivonnassa on pakko, muuten menee metsään. Paitsi hyydytetyt juustokakut onnistuvat yleensä ilman ohjettakin. Aasialaiset ruoat ovat suosikkejani, mutta en ole onnistunut niiden kanssa montaa kertaa aivan täydellisesti. Syksyllä sienestän paljon, kätevää kun voi pakastimesta ottaa pitkin talvea pastoihin ja risottoihin. Lihaa syömme kohtuullisesti. Mutta olisin tyytyväisempi, jos malttaisin siitä kokonaan luopua.

Musiikista menee kaikki 50-luvulta kasariheviin. Enää en ole niin kriittinen musiikin suhteen, kuin teininä. Muistan sanoneeni joskus, että aion ollu koko elämäni pelkästään mustiin pukeutunut hevari 😀 Festarireissut ovat vähentyneet, mutta silloin tällöin tulee käytyä keikalla. En ole supersosiaalinen ihminen, mutta hyvinkin puhelias samanhenkisten ihmisten parissa. Blogia ajattelin kokeilla kirjoittaa huvin vuoksi, ehkä myös uusien ideoiden saamiseen. Olen kokenut blogien lukemisen hyvin rentouttavana puuhana sellaisina hetkinä, kun virta on ollut liian vähissä mihinkään muuhun. Tai jos yöllä ei ole uni tullut.