Rämäpäät Ruottissa
Ostettiinpa lapsille yllätykseksi serkkuristely Ruotsiin. Perjantaina iltapäivällä lähti laiva ja sunnuntaina aamupäivälla takaisin.
Perjantaina oli päivällä hyvin aikaa pakkailla tyttösen vaatteet ja muut tykötarpeet. Tässäpä asut, joita suunnittelin tyttösen reissussa käyttävän. Haalaria emme ottaneet mukaan ollenkaan, koska rattaissa on lämpöpussi, niin tarkenee hyvin, eikä kaupoissakaan tule kuuma.
Minä pakkasin ja Saana purki. Löysipä laukusta omat herkkunaksunsa ja sai avattua pussinkin, joten pakkohan se oli antaa tyttösen nauttia saavutuksestaan.
No niin, ja sitten mennään. Perinteisesti aikataulusta myöhässä, ratikat tukossa, joten puolijuoksua kaupungin läpi Olympiaterminaaliin. Minä vähän jäin vaunujen kanssa tuonne jälkeen, jotta sain napattua kuvan. Johan poitsu huomas tämän, palasi luokseni ja piti puhuttelun: – Nyt ei kuule äiti ole aikaa noille sinun höpöjutuilles. Tunge se puhelin kassiin ja ala tulla. Laiva ei oota.
Siis täh… Minusta minä käytin tuon saman repliikin juuri noin 30 minuuttia sitten kotona HÄNELLE.
Terminaalissa Saana näytti tältä. Joko hän oli ihmeissään siitä armottomasta rytinämatkasta tai sitten…
näistä..
Laivalle päästy, hytit ”sikaosastolla” tsekattu, pojille rahat jaettu (hävisivät näköpiiristä sen siliän tien), nyt on hetki aikaa hengähtää.
Jaahas, yksi mesueetu pitää näköjään lavalla taukojumppaa muille risteilijöille. Poitsuja nähtiin tasan silloin kun rahat oli loppu tai tuli nälkä. Muuten tuntuivat hävinneen laivan uumeniin nämä vilpertit.
Perjantai yö ”sikaosastolla” meni vähän niin ja näin. Pikkujouluporukat intoutuivat laulamaan käytävillä lähes tunnin välein, oli tiernapoikaesitystä ja Il divoa… En voi sanoa nauttineeni, edes Il divosta…
Saana nukkui yllättävän hyvin. Sitten kun vihdoin 23:30 suostui nukahtamaan. Bileristeilylle tuntui meidänkin tyttö lähteneen, sen verran oli riehakasta meno vielä yhdentoista aikaankin.
Aamuhämäräinen Ruotsi.
Ursäktä Sverige, vi kommer här!!
Otapa nyt selvää näistä tyttösen fiiliksistä, ilmeet kun vaihtuu sekunnin sadasosassa… Ihmeissään?
Totaalisen kypsynyt?
Ihastunut?
Kun selvisimme metrosta ulos kaupungille, pojat olivat jo sitä mieltä, että lähettäiskö takas laivaan… Hyvästi shoppailupäivä ja putiikeissa kiertely. Yhdellä on kylmä, toisella nälkä ja kolmannella vähän vessahätä.
Noo, lasten ehdoilla lähdettiin ja niillä nyt hyvin pitkälle mentiinkin.
Löytyipä sentään tämä. Tätä lähdettiin nimittäin etsimään.
Tiedättekö mikä paikka?
No hei haloo, Hollister tietenki.
– Siis äiti, sä oot kyllä tosi jälkeen jääny jos et tiiä Hollisteria. Meijän ruotsinopeki tietää ja se on jotaki melkeen seitkyt, ihan sikavanha, jää just eläkkeelle.
Hmm… En tiennytkään, että opettajien eläkeikä on noin korkea.
Oli kyllä erikoinen kauppa tuo Hollister. Ei mitään nimikylttejä tms. ovella, ihan älyttömän pimeä, tupaten täynnä teinejä ja wannabe teinejä. Sikahieno lamppu tosin tuossa sisäänkäynnissä.
Nopsaan se päivä vierähti ja ajoissa palattiin laivaan.
Saatiinpa nakerotkin hetkeksi istahtamaan kanssamme samaan pöytään. Otettiin juomat.
Huom! Tuo olut ei todellakaan ole 13 vuotiaan poikani, vaan hänen enonsa, joka tuossa vieressä napsii kuvia.
Ihan rentoa on meininki, vaikka päivä ollaan kaupungilla sekoiltukin.
Kattokaas mitä tämä mama tilas. Ensimmäinen drinkki kahteen vuoteen.
Ihan Ä-L-Y-T-T-Ö-M-Ä-N hyvää.
Jykän kanssa ihan innoissamme päätimme käyttää Saanaa pallomeressä… Höh, tyttö oli sinne vuoden liian nuori. Ei siis pallomerta tällä kertaa. Mutta merirosvolaivaan pääsi tutustumaan.
Pikkuisen oli ihmeteltävää tyttösellä siinäkin.
Saana päätti myös ensimmäisen risteilynsä kunniaksi nousta tukea vasten seisomaan. Hytin vessan kynnys oli isän mahan lisäksi oiva harjoittelupaikka.
Kuvan ottamisen jälkeen, hyttimme ovi lennähti auki ja poikani rynni sisään hervottomasti nauraen, toinen serkuista kannoillaan.
– Ahhahhaaa. Miro astu RIPULIIN!!
Näen Miron kengät oven raosta, on tulossa poikani kannoilla sisään hyttiin.
– EI TÄNNE NIILLÄ SONTAKENGILLÄ! Ehdin huutaa.
Miro peruuttaa käytävään. Armotonta naurua. Miron nauru on kuitenkin hiukan väkinäistä.
– Miks hitossa joku on sontinu lattialle, vaikka pönttö on parin sentin päässä? Miro mylvii käytävässä. Jos se oli iskä niin saa kyllä pestä nää mun kengät!
– Miks se iskä ois vessan lattialle ripuloinu? Eiköhän tuo käy kuitenki pöntöllä ja ihan omassa hytissään, eikä julkisessa vessassa, minä vastaan.
– No en tiiä, varmaan vitsiks. Sitä ripulia oli ympäri vessaa, Miro miettii.
-Kyllä mie tiiän, että isälläs on vähän kieroutunu huumorintaju, mutta ei se nyt ihan tuota luokkaa kumminkaan oo.
Onneksi kakkavahinko ei ollut mittava, kenkien suhteen. Huutelulla ja pyyhkimisellä selvittiin.
Meidän hytistämme löytyi pinni ja tölkin avaja edellisten asukkaiden jäljiltä. Vähän ikävää, mutta ne on niin pieniä juttuja, että saattaa jäädä helposti siivoojalta huomioimatta. Siinä vaiheessa kun löysimme toisen sängyn alta tupakan, rupesi meillä vähän kiehuttamaan. Mitä jos Saana olisi kontannut sängyn alla ja syönyt huomaamattamme sitä tupakkaa…
Vaikka sikaosastolla ollaankin, kyllä sekin pitäisi vähän paremmin edellisten jäljiltä siivota. Päätin käydä infossa puhumassa asiasta.
Yllätyksekseni sain osakseni erittäin hyvää kohtelua ja asiani otettiin todella vakavasti. En mennyt mylvimään sinne enkä mitään, vaan sanoin että haluan antaa vähän tylsää palautetta. Kysyivät, haluaisimmeko vaihtaa huonetta. Sen koko tavaramäärän siirtäminen ei houkuttanut, joten vastasin kieltävästi. Sanoin vaan halunneeni kertoa asiasta, jotta voivat infota siivoojia olemaan hiukan tarkempia.
Mies infotiskin takana pyysi odottamaan hetken, touhusi jotakin ja antoi meille sitten nämä.
Hyvitysliput koko seurueelle erikoisaamiaiselle sunnuntaina. Oooh. Olimme ostaneet tavisaamiaiset jo kaikille, joten saimme niistä rahat takaisin ja pääsimme syömään erikoisaamiaiset ilmaiseksi. Olen vieläkin ihan ihmeissäni tästä. Yksi hyvän asiakaspalvelun paikka lisää lyhyeen listaani siis.
Miten minä en ole koskaan tajunnut, että on tuollainen erikoisaamiainenkin olemassa. Muutama euro lisää siihen tavisaamiaiseen ja saat kyllä todellakin rahoillesi vastinetta. Oli kuulkaa munakasrullaa, parsa-aurapiirasta, mätiä, sipulia ja smetanaa, graavi- ja kylmäsavulohta, ilmakuivattua kinkkua… Uuh, en kestä!!
Seuraavalla risteilyllä me nukutaan varmaan taas sikaosastolla, mutta aamulla kyllä syödään herroiksi.
Ennen kotiin lähtöä isukilla ja tyttärellä oli vielä satuhetki.
Mahtava reissu. Rahat paloi teiniosaston trendivaatteisiin ja laivamatkojen viihdykkeisiin, mutta eipä tuonne ihan just olla uudelleen menossa.