Koivuniemenherra tuli taloon.

Vitsi, minusta puiden oksat on kauniita. Risut on kauniita. Tänään vaunulenkillä kolusin lenkkipolkumme pusikoita, juuri sitä minulle oikeaa risua etsien. Aiheutin hieman hämmennystä kanssalenkkeilijöissä, mutta en antanut sen häiritä. Etsin ainoastaan katkenneita ja maahan pudonneita oksia. Löysin useammankin vaihtoehdon, joista valitsin lopuksi yhden.

Siinä se nyt on omassa karussa kauneudessaan. Käsittelin tuon oksan super raidilla, jotta siinä mahdollisesti asustavat öttiäiset heittävät veivinsä. En halua niitä kotiini kipittelemään pitkin seiniä. Halusin ehdottomasti tuollaisen vähän ”muumioituneen” oksan, väriltään mahdollisimman tumman.

Minun viimeviikolla alkanut sisustusprojektini on vieläkin, öhöm, vähän kesken, mutta tämä oksa on yksi osa sitä projektia. Eteenpäin siis mennään joulukodin laittamisen suhteen…

Tässäpä oksa jouluasussaan.

Meidän joulun väritys on yllätys yllätys valkoinen, ripauksella punaista. Mottomme voisi olla: Perinteisiä asioita, ei niin perinteisissä paikoissa. Esimerkiksi joulukuusta meille tuskin tulee tänäkään vuonna. Yleensä keksitään jotakin muuta sen tilalle.