Tyhjän makuuhuoneen syndrooma
Pakko kai se on nyt myöntää, että meidän rimpulainen nukkuu paremmin omassa huoneessaan, kuin meidän huoneessamme. YHYY!! Meijän tyttö kasvaa, kohta se menee kouluun ja lähtee opiskelemaan ja muuttaa pois kotoa. En kestä!
Olen nyt useamman yön muhinut tyhjän tuntuisessa makuuhuoneessamme ja odottanut (salaa toivonut) että neiti päättäisi haluta sinne takaisin. Mutta ei se halua, nukkua turskuttaa omassa huoneessaan vaan onnellisena. Tänään päätin täyttää tuon pinnasängyn jättämän tyhjiön, pyyhkiä pölyt joka paikasta ja järjestellä makkarimme muutenkin vanhempien huoneeksi.
Kannoin pihamökissä säilytyksessä olleet tavarat takaisin makuuhuoneeseen ja järjestelin muutenkin kalusteita paremmin. Pinnasänky sijaitsi siis ennen tuolla ikkunan vieressä.
Tuo peili, oih. Se on hyvän ystäväni Pirjon tekemä. Vitsi, mulla on muuten paljon ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat taitavia käsistään (taidanpa toistaa nyt itseäni). Se on kyllä jännää, koska minä en oikein ole… Paitsi siis, opiskelijakortin siksakkaamisessa housujen sisään tai räsymaton housuihin ompelemisessa. Oikeasti, minun kuuluisi olla taitava, koska mulla on ihan sikana kaikkia ideoita, mutta en vaan osaa niitä toteuttaa. Epäreilua!
Hätä ei onneksi ole tämän näköinen, sillä mulla tosiaan on paljon osaavia ystäviä, joille soittelen ja kertoilen ideoitani, ja he sitten niitä minulle toteuttavat (eivät raukat kehtaa kieltäytyä). Mutta, olen kyllä ihan tuhottoman kiitollinen kaikesta aina, ja suorastaan vaalin noita ystävieni kätösten töitä.
Pinnasängyn jättämää tyhjiötä paikkaa nyt tämä. Aikoinaan antiikkiliikkeestä ostettu lipasto. Tuohon kuuluu myös aika iso peili, mutta se painaa niin paljon, että pitäisi porata järeä reikä seinään, jotta sen uskaltaisi tuohon ripustaa. Ja se reikä pultteineen on jo eteisessä, niin ettei sitä sieltä viitsi kovin heiveröisin perustein siirtää. Varsinkaan kun tuo pikku lipasto vaihtaa paikkaa lähes kuukausittain. Joskus tuo lipasto varmaankin siirtyy takaisin eteiseen peilin alle. Sitten kun ei enää tarvitse vaunuparkkia siellä pitää.
Helmivalot on yksi Lauran antamista joululahjoista, peilin olen saanut Merviltä ja buddhan löytänyt kirppikseltä. Vitsi, mulla on yksi kaappi pullollaan erilaisia buddhia, ne on jotenkin älyttömän hellyttäviä. Ei nyt just vain sovi kovin suurissa määrin meidän sisutukseen. Itämaista sisustusvimmaa odotellessa siis…
Pihamökistä löysin myös tikkaat, jotka olen sinne joskus survonut. Raahasin nekin takaisin sisään. Häämekkotempauksesta innostuneena ripustin omani tuohon roikkumaan. Sehän sopii väreihinkin aikas hyvin.
Matto meidän makkarista vielä puuttuu. Haluaisin ihan valkoisen, puuvillaisen perusmaton, en mitään sellaista pörröistä. Hmm.. Pitäisiköhän sitä huomenna lähteä toiviomatkalle jäähallin kirppikselle.
Ai niin, tämä meidän sänky vielä. Sivusin aihetta täällä. Oikeasti, olen aina vihannut makuuhuoneemme imurointia ja lattioiden pyyhkimistä. Ainoastaan siksi, että sängyn alta siivoaminen on suoraan sanottuna persiistä. Kyykit siellä polvet paukamilla ja kolistelet niitä imurin ja mopin varsia joka paikkaan, yök! Ja toiseksi, sängyn alla on ihan älyttömästi hukkatilaa. Mutta ei sinne todellakaan viitsi mitään laatikoita tunkea, koska sitten se siivoaminen on vielä raivostuttavampaa.
Noh, me törmättiin ikeassa tuohon nykyiseen sänkyyn ja ostettiin se saman tien. Minä melkein rakastan tuota sänkyä ja nykyään myös makkarimme siivoamista.
Siinä on rungossa neljä ISOA laatikkoa, jonne voi survoa öööh, vaikka tyynyjä ja keittokirjoja. Niin, eikä tarvitse kyykkiä ja kolistella enää yhtään. Ihan parasta.
Pirpula uutisia vielä. Tyttönen on oppinut morjestamaan (vilkuttamisen ja taputtamisen lisäksi). Nykyään kun sanoo TERVE, niin käsi singahtaa pystyyn välittömästi. Hauskan näköistä, kun Saana vaikka leikkii itsekseen lattialla ja minä kävelen ohi ja huikkaann TERVE, niin käsi nousee pysyyn automaattisesti, mutta leikki jatkuu saman tien.
Hyvää viikonloppua kaikille ja TERVE!