Saamelaisia prinsessoja

Vielä eilisen kansallispäivän innostamana, ajattelin esitellä teille vähän kotimme taidetta. Olen aina tykännyt saamelaisen Merja Aletta Ranttilan taiteesta. Etenkin nuo vinkkuraiset prinsessat ovat mielestäni aivan ihania. Jotenkin se, että ne eivät ole täydellisiä ja kuvankauniita, vaan hellyttäviä, hauskoja ja kauniita ihan tuollaisina vintturaisina, miellyttää minua. Myös Alettan tapa käyttää värejä töissään miellyttää silmääni. 

Nämä prinsessat (kuten muutkin työt) on hankittu suoraan taiteilijalta itseltään. Siitäkin syystä ne ovat erityisiä.

Tauluista on vaikea ottaa kuvia valojen heijastelun vuoksi. Niin ja tuo teksti tuolla takana on lähdössä pois, kunhan saan sen raaputeltua irti. Nämä taulut ovat nimittäin muuttaneet juuri paikkaansa asunnossamme.

Tämän ihanuuden poikani sai lahjaksi äidiltäni ja isältäni vuosia sitten. Hirmu suloinen, ihan niinkuin olisi poikani ollut mallina.Aletta itse on vähintäänkin yhtä räiskyvä persoona kuin teoksensakin. On hänen taiteensa aiheuttanut aikoinaan paljon myös kohua, hänen teoksiaan on tulkittu mm. shamanismiksi ja saatananpalvonnaksi. Toisaalta hän on myös palkittu taiteilija ja saanut useita taiteilija-apurahoja. Minusta on hienoa, että taiteilija osaa kuvata myös synkkiä ajatuksiaan ja tunteitaan, eikä aina pelkkää ruusunpunaa. Sitä paitsi, kyllä niistä synkistäkin teoksista löytyy myös toivoa ja elämän halua.  Alettan töihin pääset paremmin tutustumaan täällä.

Huomenna saatamme jatkaa täällä Raisan kulttuurikornerissa kirjallisuuden parissa… Siperian Ella heitti minua kirjahaasteella. Tästä voi tulla mielenkiintoista…

Hyvää viikonlopun alkua kaikille.