Tasapainon löytämisen haasteellisuus
Hmm.. varmaankin tähän ikään mennessä olisi jo pitänyt löytää tasapaino ja seesteisyys niin oman tyylinsä kuin makunsakin suhteen. Minäpä en ole löytänyt. Tykkään liian paljon ja liian kaikesta, oli kyseessä ruoka, pukeutuminen, sisustus, melkein mikä vaan. Ruoka on yksi elämäni suuri ilon ja nautinnon tuoja. Mikä sen parempaa kuin istua hyvässä seurassa ja maistella erilaisia ihania makuja. Ei monikaan asia mene tuon edelle. Tai no menee muutama juttu, kuten lapset ja … no, arvaatte varmaan.
Aika ajoin mietin ja toivon, että olisin sellainen ihminen jolle ruoka on vain polttoainetta, välttämätön pysähdys päivään, jotta pysyy liikkeessä. Olisi varmasti ihanaa olla laiha ja hyväkroppainen, tuollainen edellä mainitsemani ihminen varmasti sitä on. Välillä mietin itsekseni, että mikä hitto siinä on, että minun paino ei putoa, vaikka mitä tekisin. Varmaan huono aineenvaihdunta tai jotain… Joo, joo, kyllä se on tämä hedonisti herkkuperse tässä koneen ääressä, se syy.
Teeppä ite-dieettiini jatkukoon taas lomareissun ja synttärikekkereiden jälkeen siis. Jospa se siitä pikkuhiljaa.
Mutta ei minun pitänyt syömisestäni tänään hölistä, vaan väreistä ja sisustamisesta. Olen varmaankin jo kyllästymiseen asti hokenut kuinka rakastan värejä. Rakastan kyllä, mutta sopivina annoksina. Tässä se tasapainon löytämisen vaikeuteni taas näkyy. Välillä kotimme on ihan musta-harmaa-valkoinen. Menee kuukausi ja minä kyllästyn. Alan lisäämään värejä, ensin vähän värejä, sitten lisää värejä ja lisää ja lisää, kunnes tulee stoppi, ja ryhdyn pikkuhiljaa karsimaan niitä värejä. Hohhoijakka, en hetken rauhaa ole tältä värirumbalta tänäkään keväänä saanut.
Ensin tuli yksi räsymatto, sitten tyynynpäälliset, sen jälkeen värjäsin tuolin päälliset, lisää räsymattoja jne. Oleskelutilan tyynynpäälliset ja värit ovat edelleen mieluisat ja herkulliset, mutta tämä tuolinpäällisrumba alkaa itseänikin jo pikkuhiljaa kyrsimään.
Ekaksi tuli nämä:
Tuossa yksi yö nuo pinkit päälliset alkoivat ahdistamaan ja halusin vähän vaihtelua… Siinä klo 23 silittelin sitten verhoja ja penkinpäällisiä tuoleihin. Lopputuoloksena oli tämä…
Meni pari viikkoa ja nuo pinkit verhot ja päälliset rupesivat silmissäni näyttämään todella tunkkaisilta. Eipä muuta kuin päällisiä vaihtamaan ja verhoja repimään.
Tänään ruokailutila näyttää tältä…
Tämän on pakko johtua lähestyvästä pääsiäisestä, koska ei ikinä, koskaan meillä ole ollut näin paljon keltaista… Oleskelutila näyttää tänään tältä.
Sohvalta nappasin kuvan vielä tuonne ruokailutilaan päin
Huoh. Mitähän huomenna pieni pääni keksii? Varmaankin vetelen seiniin mustaa liitutaulumaalia innoissani, kun sillä tavalla saa kotiin jatkuvasti vaihtuvan taidenäyttelyn. Jiihaa!