Pinkki pippuri takaritsillä ja turhamainen mutsi

Me ollaan aloitettu pyöräilykausi. Sehän tarkoitti tietysti myös pippurille pyöräilykypärän hankkimista. Kurvasimme Prismaan ja siellä olleista vaihtoehdoista valitsimme (Jykä valitsi) paremmin päähän istuvan, pienemmän, vähemmän kolhomman, vähän kalliimman ja ööö… rumemman. Yritin kyllä vikistä Jykälle, että tuo on ihan susiruma, mutta vikinäni kaikui kuuroille korville. Jykä valitsi kypärän silleen ”miesten viisaasti” (ärsyttävää): sitä on helppo säätää ja siinä on paljon säätövaihtoehtoja, kiinnitysmekanismi on kätevä, eikä lapsen iho voi jäädä nipsun väliin, se on kevyt ja ilmava ja turvallinen…

MUTTA SE ON RUMA!

”Järjen ääni” perheessämme päätti siis näin. 

Tässä vaiheessa minun olisi ollut järkevää ihan vain tyytyä turvalliseen ja käytännölliseen ratkaisuun ja antaa asian olla, mutta miksi ihmeessä niin tekisin? Minähän suorastaan rakastan käännellä veistä tulehtuneessa, vuotavassa haavassa. Sukelsin siis nettiin ja vuodatin (sisäisesti) useamman kuuman kyyneleen näiden vuoksi.

 

 

Kuvat poimin täältä.

Muutama kymppi lisää ja me oltais saatu joku noista, BYÄÄÄH!!

Mikäli en olisi hoitovapaalla, eikä jokaista pennosta tarvitsisi laskea, olisin ”järjen ääneltä” salaa tilannut prinsessallemme ehdottomasti tämän.

Hintaa tuolle kypärälle tulee 100€, plus varmaankin jonkin sortin postimaksut päälle. Voin siis ihan suosiolla luovuttaa tuosta ihanuudesta haaveilemisen. Vielä isompi BYÄÄÄÄHHH!!

Kypärä löytyi täältä

BTW: Kattokaapa tuota kypärää lapsen päässä suhteessa hartioihin… Oispa siistiä jos meillä aikuisillakin ois hartioiden levyiset pyöräilykypärät päässä. 

Niin ja tuo kypärä oli ohuin niistä Prisman vaihtoehdoista. Lapsilla tosiaan on suuri pää vartaloonsa nähden.