Vappu ilman munkkia (melkein)
Eilen oli prismasta kaikki hyvät munkit loppu. Jäljellä oli vain donitseja, jotka närästää ja maistuu eltaantuneelle rasvalle. Voi kurjuuksien kurjuus. Illallakin vielä mietiskelin tuota munkkiasiaa… Mitähän vapusta tulee ilman munkin munkkia. Jykähän se taas pelasti neidon pulasta ja ehdotti, että ajellaan aamulla jonnekin, vaikka jonnekin huoltikselle munkille. Jee, aivan mahtava idea.
Aamulla jätin aamupalankin väliin, jotta jaksan mussuttaa sen jättiläismunkin. Pakkasin laukkuuni myös närästyslääkettä, koska yleensä munkit aiheuttavat minulla aivan karmivan närästyksen, varsinkin jos ne on paistettu eilen. Kuitenkin kerran vuodessa haluan sen munkin mussuttaa, silläkin uhalla, että turpoan ja voin huonosti. Tietysti toivoin, että löytäisimme jostakin tuoreita, juuri paistettuja munkkeja.
Autossa googlailin avoinna olevia kahviloita ja löysin Haltialan tilan kahvilan, Wanhan pehtoorin sivut. Suuntasimme sinne. Kun lähestyimme kahvilaa ilmassa leijui tuoreen munkin tuoksu. Mahtavaa, minun vappuni taisi olla pelastettu.
Vappuprinsessa.
Tuoretta, lämmintä munkkia mmmmm, ihanaa. Ilma oli kyllä ihan sairaan kylmä ja sisätilat olivat ruokailijoille varattu, mutta munkki oli taivaallista.
Kotiin päästyämme katoimme nopsaan pöytään vappubrunssin, koska kohta saapuisi veljen poppoo herkuttelemaan.
Laura oli ylittänyt itsensä ja leiponut vadelma-omena juustokakun, joka oli ihan älyttömän hyvää. Tämä on aikamoinen ihme, sillä yleensä Lauran leipomukset ovat…ööö…noh…arvoituksellisia. Kerrankin hän oli leiponut veljelleni yllätykseksi voipullia. Veli tuli töistä kotiin, pyörähti keittiössä mutkan ja istahti olohuoneeseen Lauran viereen. Kädessään hänellä oli Lauran leipoma pulla, jonka väliin oli laitettu juustoa ja makkaraa.
”Tosi hyviä sämpylöitä oot leiponu”, kehui veljeni ja haukkasi pullaa.
Niin, että vappuihme tosiaan tapahtui, kun kaikki söivät herkullista kakkua, eikä kukaan luullut sitä vaikkapa munakkaaksi.
Suurimman ihmeen vuosikausiin näette kuitenkin tässä:
Serkut pelaavat LAUTAPELIÄ!! Ei tietokoneita, kännyköitä eikä tv:tä. Voih, mitä herranterttuja olemme kasvattaneetkaan. Peli kesti pari tuntia, jonka jälkeen teini ja nuorempi serkkupojista pelasivat vielä kolme erää shakkia. Kolme erää!!! Mikä meidän lapsia oikeen vaivaa????