Äidin ja tyttären ”ripeä” liikkeelle lähtö.

Tänään meillä oli ohjelmassa vierailu minun työpaikallani. Ihan vaan moikkaamaan mahtavaa työporukkaa ja anomaan jo hyvissä ajoin lisää kotiaikaa meille tytöille 😉 Tarkoitus oli lähteä vasta päivällä, joten aamu vietettiin rauhallisesti nautiskellen. Kun neitonen meni aamupäiväunille, äippä laitteli ittensä lähtövalmiiksi. Näin.

Ihan mukavan rento ja yllättävän vähäeleinen asu. Ei tikkurilan värikarttaa, jes! Ilmeestäkin voitte päätellä, että olen ihan suhteellisen tyytyväinen 😉 Pikkuseikkoihin, kuten raskauskiloihin, emme tässä nyt takerru, vaan sillä mennään mitä on. OK, ihan jees. 

Sitten neiti… Mitähän tässä välissä oikein taas tapahtui… Värikartta tarttui jostakin hihaan, ilmeisesti. 

Mmmm, mutta on se niin söötti kaikissa noissa väreissä. 

Sitten olikin jo aika lähteä. Vaunut pihaan, tyttö kainaloon ja ulos. Melkein. Kakkaylläri, vakiohan se siellä. Ei muuta ku vaipan vaihto, pukeminen ja jes, ULKONA!!

Ihana ilma, aurinko paistaa… Aika lämmin tää minun neule… Tyttö kitisee vaunuissa, onkohan sillä kuuma… Mulla pettää dödö. Täällä on ihan pirun KUUMA! Ei hitto, pakko kääntyä takaisin vaihtamaan vaatteita.

Takaisin kotona, riisun kengät, samalla tyttöä kannatellen. En tiedä miten sen tein, mutta toinen kenkä tarttui tarrasta kiinni sukkahousuuni, ja silmäpakohan se siinä. Ei tietenkään ole mitään varasukkiksia, siispä vanha kynsilakkakikka käyttöön. Paitsi, että mulla ei taida olla kirkasta kynsilakkaa. Noh, vaaleaa on, kai sekin käy.

Tytölle kevyt takki ja tumput pois näin.  

 

Itselle T-paita pienen etsinnän jälkeen. Huoh, tässä vaiheessa aloin olla jo melko puhki, hikinen ja myöhässä. Kävi jo mielessä, että ei tästä tuu mitään, jään kotiin. Työnsin ajatuksen kuitenkin pois mielestäni, koska todellakin halusin nähdä ihanat työkaverini. Siispä matkaan. Uudestaan.

 Noh, noh, bussi oli tietenkin myöhässä. Kirkkaassa paisteessa yritin tiirailla sukkahousun pikapaikkaa, mutta en oikein nähnyt, joten nappasin siitä kuvan. Bussissa kaivoin puhelimen esiin ja se näytti tältä!!!

Great! Ihan niinku mulla kasvais hiivasieni jalassa! Arvatkaa lähtikö tuo kynsilakka irti, vaikka kuinka yritin hinkuttaa.. Kaiken lisäksi se oli tarttunut ihooni kiinni. Vedin hametta vähän alaspäin, jotta rähmäläjä ei niin selvästi näkyis ja luotin vaunujen tarjoamaan suojaan.

Päästiinhän me vihdoin sinne työpaikallekin ja pari tuntia vierähti kuin siivillä. Kyllä kannatti kaikesta huolimatta lähteä. On se onni omistaa mahtava työporukka  <3