Turistina kotikulmilla part 2
Tutustutimme turistikierroksellamme myös saamelaiskulttuurikeskus Sajokseen. Sajos sijaitsee Inarissa ja on Suomen saamelaisten hallinnon ja kulttuurin keskus.
Itse en ollut kulttuurikeskuksessa sisällä koskaan käynyt, joten nyt oli oiva hetki kurkistaa tämän komean rakennuksen sisätiloihin.
Saanan ensimmäiset ihmetyksen aiheet löytyivät heti pihalta:
”Hauvva, hauvva, Jeppe,” tyttö hoki tohkeissaan.
”Ei, se ei ole Jeppe, vaan poro, poro” Jykä korjasi.
”Porroo, porroo,” Saana toisti innoissaan, terävästi ärräänsä töräyttäen.
Aluksi luulin, että porot oli laitettu aitaukseen turisteja varten, mutta tarkempi tutkailu osoitti, että eipä aita ollutkaan umpinainen. Porot olivat vain tallustelleet sinne kesäpäivää viettämään.
Eteisaula on komea kaarevine seinineen.
Heti ovella meitä tervehti aito ja feikki saamenpuku. Tiedätkö/arvaatko kumpi on aito?
Eri alueiden saamenpuvut näet tässä. Kolttanaisen puku on ehkä vaatimattomin näistä, mutta päähine helmikoristeineen on ehdottomasti kaikkein kaunein.
Sajos on sisältäkin jotenkin karun mahtipontisen kaunis, ainakin minun mielestäni.
Tässä salissa istuvat Saamelaiskärjät.
Seinällä oleva taideteos on kuin saamelaisnaisen koru, risku.
Tässä näitä riskuja on, saamelaisten kädentaitajien tuotoksina. Tuon alarivin suurimman riskun ostan itselleni sitten kun olen iso (eli en varmaankaan koskaan) ja rikas (mikä on vielä epätonnäköisempää).
Nappasin kuvasta kuvan tämän hetken saamelaiskäräjien edustajista.
Löytyipäs sieltä yksi melko tuttu kolttakääpäkin. Lempinimensä veroinen, tumma, lyhyt ja rakas isänihän se siellä, ylärivissä toinen oikealta. 
Sajoksessa oli myös pieni putiikki, jossa myytiin saamelaisten kädentaitajien tekemiä töitä.
!
Tämmöisetki mie tahon!
Tällaiset minä jo ostin, oih! En tiedä kenen tekemiä nämä olivat, mutta uskaltaisin epäillä tekijän olevan koltansaamelainen. Koltat käyttävät paljon pieniä helmiä käsitöissään ja esimerkiksi kolttanaisen päähine on kirjailtu kokonaan pienillä helmillä.
Tokihan muutkin pipertävät helmikoruja, joten voin olla asiasta täysin väärässä.
Saanalle testasimme talvilakkia, mutta se oli harmiksemme pieni.
Näihin minä pitkän pohdinnan jälkeen päädyin.
Sajos kierroksen jälkeen kipusimme (autolla) vielä Tuulispäälle ihailemaan Inarijärveä, joka kirkkaana päivänä avautuu tästä kuvasta vielä paljon pidemmälle.
Sellainen turistipläjäys pohjoisesta.
Saavuimme vihdoin, reilu tunti sitten kotiin ja todellisuus iski vasten kasvoja heti auton tyhjennyksen jälkeen…
Mistähän päästä aloittaisin purkamisen?? Ääh, ne mihinkään tuosta häviä, avaan siiderin.