Pakettimatkailun riemua…
Terveiset Kyprokselta! Eilen aamulla olimme jo ennen seitsemää Helsinki-Vantaan kentällä valmiina lähtöön. Olimme ajatelleet nauttia ihanan lomanaloitusaamiaisen kentällä ennen koneen lähtöä, mutta lähtöselvityksiin turhautui melkein 1,5 tuntia aikaa, joten ehdimme nappaamaan vain kahvit lennossa mukaamme. Meillä olikin näköjään virkailijan mukaan kiire jonottamaan koneeseen pääsyä, eikä kiirettä lennolle…
Tämäpä se on yksipakettimatkailun suuri ilo ja riemu, koko ajan on kiire jonnekin jonottamaan jotakin. Lento lähti myöhässä kaikesta jonottamisesta huolimatta ja tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Kyprokselle ei jostain syystä lennetä suoraan, vaan välilasku on Turkissa. Iihan pikainen sellainen, noin 10 minuuttia…
Antalyan kentällä ei varmaankaan ihan just eilen ole tehty asvalttitöitä, meidän koneemme ainakin ryskäsi, hyppi ja rämisi siihen malliin laskeutumistilanteessa. Jykän päähän tipahti koneen katosta joku levy laskeutumisrytäkässä, eikä sitä stuerttien voimin saatu takaisin paikalleen. Piti kutsua mekaanikot korjaamaan irronnut koneen osa. Ja taas odoteltiin. Onneksi Jykälle ei sentään sattunut kuhmua ja pääkipua kummempaa.
Vihdoinkin uupunut lomalentorevohkamme laskeutui Kyprokselle ja pakkautui pariin bussiin. Muutaman kilometrin jälkeen meidän bussimme pysähtyi tien varteen ja opas ilmoitti vaihdelaatikossa olevan jotakin vikaa.
”VOI PERKELE! Mulla alkaa lomahuumori loppua kohta,” tuskailin Jykälle.
”Ja mulla särkee ihan helvetisti päätä, eikä meillä oo enää edes vettäkään,” Jykä tuskaili kalpeana.
Saanalla sentään riitti vielä riemua revittäväksi linja-auton penkeistä ja ikkunoista, onneksi.
Kohta opas kuulutti, että matkamme voikin jatkua ja olisimme perillä arviolta 45 minuutin kuluttua. Matkasimme n. 40 kilometrin tuntivauhtia, lähes 2 tuntia hotellille. Kun vihdoin uupuneina, janoisina ja nälkäisinä astuimme pois bussista, niin ulkona satoi vettä. Ensi kertaa ties kuinka moneen sataan päivään.
Olimme jo aivan varmoja, että hotellimme Paradise jotain on joku mätänevä rotankolo. Jykä oli bussimatkan aikana nimennyt sen uudelleen: Hotel Parasite. Jostain ihmeen onnenkantamoisesta bungalowimme olikin ihan viihtyisä kahdessa kerroksessa oleva huoneisto, jossa on olkkari ja makuuhuone. Sänkymmekin mahtuvat olemaan vierekkäin, toisin kuin eräällä reissulla kun hotellihuoneemme oli niin kapea, että yhden hengen sängytkin oli sijoitettu jonoon.
Kunnon yöunien jälkeen aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, eikä eilinen tuntunut enää niin pahalta. Asuntomme vieressä sijaitsee lasten allasalue, jossa olemme aamupäivän telmineet.
Ruoka on ihan edullista ja ihan syötävää.
Banaaneja ja jotain kasvaa puissa.
Kyllä tästä mukava pikku loma vielä tulee. Kunnes kotimatka koittaa… Lento lähtee yhdeltä YÖLLÄ! Jännityksellä odotan mitä siitä seuraa. Mutta hei, positiivista tässä on sentään se, että lähtö ja paluupaikkana on Helsinki, eikä Oulu, kuten edellisellä pakkettimatkallamme kävi.