Kirppishaukka hangessa

Täällä Ivalossa on tullut yön ja päivän aikana varmaan 30 senttiä lunta. Mahtava sinertävä talvipäivä ollut siis. Tai noh, Jykä on tehnyt aamupäivällä lumityöt ja äiti lykkii pihalla lunta juurikin tällä hetkellä toistamiseen. Lumitöiden tekeminen on ihan oma urakkansa pohjoisessa, lääniä on nimittäin pikkuisen enemmän kuin pihatien verran. Minä en ole ”ehtinyt” vielä varaamaan omaa kolausvuoroa… Mutta ajattelin kyllä vähän imuroida… kohta… ehkä…

Me päätettiin päivällä suunnata lounaalle ravintola Kultahippuun:

”Voisinkohan mie lähtiä mekko päällä ja nilkkureilla, ku mulla on tuo untuvatakki?” kyselin äidiltäni.

”Joo, eihän siellä kylymä oo. Lähe vaan, kyllä sie hyvin tarkenet,” mutsi tuumaili.

Niinhän minä lähdin. Arvatkaa oliko jalkakäytäviä aurattu? En voi käsittää miten se lumii löytää tiensä just sinne minne sen ei haluaisi menevän, nimittäin nilkkureiden varresta sisään. Onneksi matkat ei ole kylän pinnassa kovin pitkiä kerrallaan.

Lounaan jälkeen muu poppoo suuntasi mummilaan, mutta minä päätin tarpomisen makuun päästyäni, tsekata vanhan apteekin tiloihin avatun seurakunnan kirppiksen. Suosittelen kyllä lämpimästi, olittepa reissussa missä tahansa, vierailemaan paikallisilla kirppiksillä. Niistä tekee yleensä aina löytöjä, aina.

Kun nilkat lumipalloina matkasin kirppistelyn jälkeen kohti mummilaa, alkoi ulkona sinertää jo ihan kunnolla.

Mitäs mukaani tänään sitten tarttui? Retrokankaita, retroleluja ja Rody pony. Maksu seurakunnan kirppiksellä oli oman tunnon mukaan. 

Huomenna tärähtääkin sitten kunnon pakkaset. Saa mähöillä sohvalla takkatulen ääressä, melkein koko päivän. Aamusta meinataan mennä Saariselälle kylpylään uimaan.