Kyllähän nämäkin lasketaan…
Itsetehdyiksi nimittäin. Pitäähän ne taitella auki ja solmia nauhaan ja ripustaa paikalleen. Käyvät siis vallan mainiosti tähän minun kierrätys- ja itsetekeminen kunniaan– jouluteemaan. Sitä paitsi nämä oli puoleen hintaan…
Tämäkin piti taitella auki, survoa valot sisään ja ripustaa ikkunaan. Niin, ja siivota hileet kaiken askartelun jälkeen.
Entäs meidän paska kuusi sitten… Sain ihan hurjasti ideoita, joilla piristäisin rumaa kuustamme. Itseasiassa kaivoin jo kaikki servetit ja naurun esiin, joista suunnittelin taiteilevani viirin kuuseen. Se viiri vaan olisi vienyt niin paljon tilaa, että olisin joutunut karsimaan muita koristeita. Yhtenä iltana tuijottaessani ahdistuksen kourissa kuusta, sain idean, että haluan kuuseen hopeisen helminauhan. Helminauha ehkä toisi, vanhan ajan tyyliin koristeltuun kuuseen, sen kaivatun jutun. Pienten etsintöjen jälkeen löysin helminauhan cittarista. Pikkuisen jouduin nyt liisimään siitä tee se itse, eikä mitään kiiltävää meille-ideasta, mutta nyt olen tyytyväinen pikkuiseen joulupuuhumme.
Parin päivän päästä karahka joutaakin jo laatikkoon, mutta komeilkoon tuossa nyt sen aikaa.
Nyt hyvää ja vatsantäyteistä joulua kaikille! Syökää hyvin ja lihokaa, pliis joku muukin kuin minä. En halua olla ainoa hyllyvä löllö tammikuussa.
Saanan ilme, kun hän näki joulupukin.
No, ei se mitään pukkia nähny, ku ihmetteli lentokonetta ;D