Tanssiteatteri Raatikon ensi-illassa (melkein)
Ollessamme Ivalossa, sain blogin sähköpostiin kutsun Tanssiteatteri Raatikon- Villakarvajalan ihmeellinen elämä -esityksen ensi-iltaan. ”Koko perheelle suunnattu vuorovaikutteinen esitys”- luki kutsussa. Kutsu oli suloinen ja houkuttava, minä innostuin. Ikäsuositus 3-vuotiaasta ylöspäin, mutta ainahan sieltä pois pääsisi, mikäli Saana ei viihtyisikään. Soitin Jykälle:
”Heippa, lähettäiskö Saanan kanssa kattomaan tanssiteatteria? Saatiin kutsu.”
”Mmm… Onnistuukohan se Saanan kanssa vielä?”
”No, voihan sitä kokkeilla, ei voi tietää jos ei kokkeile ja pääseehän sieltä pois, jos se ei jaksa tai tykkää olla.”
”Niin, totta. Koska se on?”
”Se oli joskus loppukuusta, oisko ollu vika päivä…”
”Meil on silloin vika päivä ne synttärit, jos muistat?”
”Joo, mutta se teatteri oli kyllä illalla, joskus puolseiskan maissa, niin kyllä me ehittäis.”
”No, mennään kokeilemaan. Saattaahan se onnistuu.”
”Jes, mie ilmoitan meijät sinne!”
Niin minä ilmoitin ja parin päivän päästä sain vastauksen, jossa kerrottiin meille varatun kolme paikkaa ensi-iltaan silloin ja silloin. Kehoitettiin olemaan paikalla viimeistään 15 minuuttia ennen näytöksen alkua.
Kun palasimme kotiin mummilasta, merkkasin teatterin seinäkalenteriimme, siihen ystävien poitsun synttäreiden viereen. Oikein hymyilin tyytyväisenä itselleni, koska olin muistanut merkata menon kalenteriin ja ollut suorastaan järjestelmällinen. Tuollaiset kalenterit, päivyrit, aikatulut ym. ovat minulle nimittäin jotenkin vaikeita hallita, oikeastaan koen ne aikalailla ahdistavina ja kahlitsevina. Mutta minä opettelen, minä opettelen.
Eilen illalla puolen yön aikaan Jykä ryhtyi kyselemään tarkemmin teatterista:
”Onks se teatteri huomenna puolseiska?”
”Joo, mennään sieltä synttäreiltä suoraan sinne.”
”Ok. Missähän se on? Minkälainen se esitys oikein on, onks sulla mitään käsitystä siitä?”
”Ootappa, mulla on varmaan se kutsu vielä sähköpostissa, voin näyttää sen sulle”, vastasin ja ryhdyin plaraamaan sähköpostiani.
Avasin kutsun ja luin sen itsekin läpi:
”NO VOI HEVONPERSEEN PERSE!”
”Mitä ny? Eksä löydä sitä?”
”No mitäpä luulet? Arvaappa koska se ensi-ilta on?”
”No?”
”Semmoset viistuntia sitte!!”