Kyllä juilii otsalohkossa

Tiiättekö sen tunteen, kun joku/jotkut asiat alkaa kirjaimellisesti kyrpiä?

Täällä töihinpaluuahdistuksen kourissa pyöriessäni, oli oikeastaan ihan vapauttavaakin huomata, että jotkut asiat sieppaavat vielä töihinpaluutakin enemmän. Ne eivät aiheuta samaa ahdistusta kuin huominen ensimmäinen työpäivä, mutta elämä, että ne vihloo otsalohkossa.

Kuulun facebookissa useaankin erilaiseen ryhmään. On kierrätysryhmiä, mammaporukoita ym. Joissakin näissä ryhmissä on käytössä ihan oma kieli, on erilaisia lyhenteitä ja sanontoja joita ihmiset kylvävät, kuten esimerkiksi villis, av ja yv. Sitten on muutama sellainen sanonta, jotka saa minut jostain syystä näkemään punaista:

Eräässä ryhmässä on ihan yleisessä käytössä sana OHOHUPS.

”Minulle kävi tänään tällainen OHOHUPS.”

”Kuvassa minun tämänpäivänen OHOHUPS.”

Tämä OHOHUPS tarkoittaa eräänlaista heräteostosta. Kyllä, käsittääkseni kyse on ihan aikuisten ihmisten ryhmästä. Minulta itseltäni puuttuu ilmeisesti jokin hassunhauska yhteishenkimolekyyli, koska tuo OHOHUPS saa kehossani aikaan välittömän oksennusrefleksin.

Vielä on pari muutakin juttua, jotka saavat oksennuksen nousemaan kurkkuuni. Eräässä ryhmässä ylläpitoa kutsutaan YLIPYLLYKSI.

Oikeasti YLIPYLLY! Armoa!

Sain myös välitöntä palautetta YLIPYLLYILTÄ kun taisin mainita jossakin kommentissa, että ”Voi paska”.

”Raisa, meidän ryhmässämme kirosanat korvataan keittiövälineillä.”

KEITTIÖVÄLINEILLÄ!? 

Ihan oikeasti, ymmärrän että kiroilu ei ole kaunista, mutta että KEITTIÖVÄLINEILLÄ. 

”Mitä PIPPURIHYLLYÄ sentään?!”

OHOHUPS, MULLA TAIS JUST REVETÄ VIHTORIN LETTUPANNU, ANTEEKSI YLIPYLLYT!