Paluu menneisyyteen
Eilen vietettiin Paluu tulevaisuuteen-päivää. Minä taas olen aikamatkalla menneisyyteen. Tongin tuossa yhtä varastossa vuosia, vuosia lojunutta laatikkoa ja löysin sieltä paljon aarteita, joista mielettömin on tässä.
Pehmopenaali, jonka luukut aukeavat napeista painamalla ja josta löytyy myös salalokeroita. Arvatkaa oliko tämä silloin aikoinaan pikkuisen siisti ja kallis. Kolttamummoni osti sen minulle, eikä äidille ja isälle koskaan paljastettu kuinka paljon se maksoi.
Katsokaa napit toimii vielä!
Vielä suurempi yllätys paljastui sisältä, kun avasin ison luukun.
Aikoinaan penaaliin tarkkaan valitsemani kynät olivat edelleen paikallaan. Muistan kuinka penalin täyttäminen oli eräänlaista sisustamista. Tarkkaan mietin, että mitä kyniä haluan mihinkin laittaa. Tällä puolella on selkeästi ollut teemana kiiltävät kynät. Tuo alimmainen ei kuulu joukkoon. En ymmärrä miksi se on siinä, paitsi että se saattaa olla vara käyttökynä, eli sellainen jonka sai teroittaa ja jota sai käyttää. Noita muita kyniä ei saanut käyttää, eikä teroittaa. Yksi niistä on teroitettu, mutta se oli teroitettu jo ostettaessa.
Pikkulokerossa on tietysti kumi. Tämäkään ei ole käyttökumi, vaan edustuskumi. Käyttökumit säilytettiin ihan muualla.
Kyseessähän on siis selkeästi edustuspenaali, jota vain katseltiin ja ihailtiin kavereiden kanssa. Ihan parasta ajanviettoa kavereiden kanssa oli tutkia toisten penaaleja, uudelleensisustaa niitä ja vaihdella pyyhekumeja ja lyijykyniä keskenään.
Edustuspenaalin takaosa.
Tässä on selkeästi ollut neonpinkki-harmaa sisustus kyseessä. Nuo viisi alimmaista ei kyllä kuulu joukkoon. Kyseessä on saattanut olla jokin puolessa välissä vaihtuva teema… Jos on ollut teema, niin tuo sinertävän nuottikynän kuuluisi olla pinkin nuottiavainkynän vieressä, ja punaisen ja mustan kuuluisi olla heti harmaan kynän jälkeen.
Luokka on ollut 4b ja puhelinnumeromme 12081. Muistan sen vieläkin ulkoa. Se myös muuttui jossain vaiheessa niin, että siitä tuli 662081. Puhelimeen ei muuten koskaan saanut vastata ”Haloo” tai ”Niin”, vaan siihen piti aina vastata sukunimellä ja sitten vielä kertoa kuka perheenjäsenistä puhelimessa oli. Kynien alta pilkottaa serkkutytön koulukuva. Tunnistaakohan hän itseään tuosta? Saapa nähdä.
”lukkari”
Minä keräsin tuolloin penaalien ja kynien lisäksi myös pyyhekumeja, joita minulla oli jossain vaiheessa hedelmäpussillinen. Olen ihan varma, että velipojat ovat pöllineet kaikki siisteimmät kumit, koska jäljellä on jäänyt vain nämä. Sen yhden pimeässä hohtavan kumin ainakin ovat satavarmasti vieneet, törkimykset. Sen oli niin siisti. Taikakumi.
Nuo kaksi käytettyä sydänkumia, olivat luonnollisesti käyttökumeja, muita vain ihailtiin. Tuo punainen käyttökumi oli kuitenkin niin ihanan tuntuinen, että sitäkään en oikein raaskinut käyttää. Vaihdoin sen itselleni ystävältäni Leenalta kolmannella luokalla.
Mutta katsokaas tätä! Tämän sain synttärilahjaksi. Se oli niin kaunis ja ihana, että en koskaan, ikinä raaskinut käyttää mitään noista. Otin ne aina välillä ulos pussista ja tutkailin, mutta asetin aina tarkalleen alkuperäisen asettelun mukaan takaisin pussiin. Siinä ne ovat vieläkin. Enkä minä kyllä raaski ottaa niitä käyttöön vieläkään.
Tässä vielä elämäni toinen oma kasettini. Ensimmäinen oli Dance Dance -88, mutta se on hävinnyt jonnekin. Onneksi on tämä on säästynyt. Vähänkö hieno, kun on tuommoinen läpinäkyvä.
Taidanpas pakata nämä aikakapseliin ja säilöä varastoon. Annan Saanan sitten joskus, kun tarpeeksi iso arvostaakseen näitä, avata aikakapselin äidin menneisyyteen.