Ystävän tangolla

Ystäväni Laura ostaa päräytti itselleen Marimekon Kulkue verhot. Kun viikon kuluttua verhojen hankkimisesta tiedustelin Lauralta mihin huoneeseen verhot päätyivät, kertoi hän tunkeneensa ne kaappiin. Ihan tyypillininen kuvio Lauran ja minun elämässäni. Sitä hankkii tohkeissaan jotakin, kuvitellen tietävänsä tasan tarkkaan mihin asian tulee kotonaan sijoittamaan, kunnes kotona huomaakin, että ei, ei ja ei.  Valmisverhot on siitä turvalliset, että ne voi aina palauttaa. Hutimenneitä kangasostoksia taas ei.

Noo, mutta me emme lannistu pienistä, eikä sitä koskaan tiedä jos vaikka hutiostokset joskus vielä tulisivatkin käyttöön. Siihen saakka kun ne eivät sovi omaan sisustukseen, niitä voi vaikka lainata jollekin, kuten esimerkiksi minulle

Tällä kertaa lainasin vain yhden verhon, koska minusta tuntuu, että kaksi noin vahvakuvioista verhoa olisi vähän liikaa.

Kuvittelin meneväni joulun yli näillä sisutuksilla ja vain lisääväni sekaan vain vähän jotain pientä joulujuttua, mutta mutta… Enpäs tiedä sittenkään. Mikähän se olisi mukava jouluväri tänä vuonna? Punaista en ainakaan halua, enkä hopeaa tai kultaa. Hmm.