Unohdettu ja melkein haudattu blogini
Syksy tuli kauniina ja kiireisenä. Imaisi taas mukaansa niin, että blogin kirjoittaminen jäi. Ensiksi se jäi ihan kiireiden takia, sitten se jäi kirjoittamiseen kyllästymisen takia, sitten se jäi ihan kaikkeen blogeihin liittyvään kyllästymisen takia. Jossain vaiheessa ajattelin vain unohtaa koko blogin. Sinne se kuihtuu pikkuhiljaa ja unohtuu. Ajattelin keskittyä vain Instagramiin, siellä kaikki on niin nopeaa, kätevää ja helppoa.
Sitten joku kysyi minulta miksi blogini ei päivity, toinen kertoi, että odottaa blogini taas päivittyvän, kolmas kertoi vaimonsa lukevan blogiani… Viimeinen sysäys blogin ääreen paluuseen tuli Teiniltä, joka kertoi joidenkin kavereidensa lukevan blogiani. Tuumasipa poikani vielä, että voisin vähän aktivoitua blogini suhteen. Minä hämmennyin, tai oikeastaan olin ihan, että WTF?! Miksi kukaan 16-vuotias lukisi blogiani, kohta nelikymppisen äiti-ihmisen sähellystä ja julkista itsensä nöyryyttämistä? Ja Teini myös haluaa minun kirjoittavan jotain! MINUN POIKANI HALUAA MINUN KIJOITTAVAN BLOGIA! VOITTEKO KUVITELLA?! Hassua, todella hassua, mutta myös niin hiton siistiä, että tässä mie nyt taas naputtelen teille niitä näitä.
Ajattelin päivittää teille vähän meidän kuulumisia.
Teinihän siis aloitti opiskelunsa hipsterilukiossa, vaikka siis hän itse ei ole mikään hipsteri. Hän ei halua, että häntä lokeroidaan yhtään mihinkään muuhun kuin häneen itseensä. Mutta hänen mukaansa minä taas olen vähän hipsterivivahteinen mutsi. Liekö kasvamista vai hipsterilukion myötävaikutusta, minut kelpuutetaan nykyään yhä useammin julkisille paikoille seuraksi. Tämä on minusta NIIN SIISTIÄ!
(voi miten tasaihoisia olemmekaan…)
Kuluneena viikonloppuna olen käynyt Teinin kanssa mm. kolmella KIRPPIKSELLÄ, kiipeilemässä, sekä ravintolassa syömässä. Khyyllä, olemme käyneet kirppiksillä ja ihan Herra ekologinenkuluttajan itsensä toiveesta. Tuo jenkkifutaaja on myös kuluneella kaudella voittanut joukkueensa kanssa kaksi suomen mestaruutta, ja ensi vuonna tähän aikaan hän on mitä ilmeisimmin Amerikassa aloittelemassa vaihto-oppilasvuottaan.
Entäs mitä kuuluu meidän Rimpphilimalle?
Hän aloittelee bloggaajan uraansa kuvaamalla erilaisia tarjouksia.
Tyttö on myös innostunut kiipeilemisestä kovasti. Kipuaa kiipeilyhallillakin kuin kissanainen konsanaan pitkin seiniä. Teinin isä hommasi Saanalle puolapuut, jossa tyttö aina välillä roikkuu ja kiipeilee.
Pikkuautot on kova sana edelleen, sekä Ryhmä Hau. Välillä pitää viipottaa prinsessatyllissä ja jalassa olla Ryhmä Hau-sukat.
Sen lisäksi, että tyttö puhuu ja ymmärtää jo melkoisen määrän englantia, alkaa hänellä venäjän alkeetkin olla pikkuhiljaa hallussa.
https://youtu.be/fofm3JEgqiQ
Helsinki Design Weekin lastentapahtumassa Saana istutti meille basilikan, joka on edelleenkin hengissä. Jykä oli ko. tapahtumassa töissä. Hän tienasi ja me Saanan kanssa vähän tuhlattiin.
Mitä kuuluu minulle ja Jykälle?
Me olemme järjestelleet sitä talven irtiottoa. Ihan hirveän paljon tuntuu menevän aikaa ja vaivaa kaikkien lentojen ja hotelleiden varaamiseen ja kaikkien siirtymien suunnitteluun. Ainakin Jykällä on mennyt ilta jos toinenkin koneen ääressä. Ei se edes jouda joka ilta minun jalkapohjiani hieromaan. Minä en vieläkään muista ulkoa kaikkia paikkoja, jonne olemme matkaamassa, mutta Jykällä on kuulema kaikki ylhäällä. En minä oikein käsitä, että mistä se sitten välillä meinaa stressata…
Minä olen syksyiseen tapaani vähän sisustellut. Konmarihengessä tietenkin…
Tässäkin kuvassa on kaikki kaapeista löytynyttä (paitsi kaitaliinat).
Tässä unikkoleppis on uudistettu värjäämällä se mustaksi. Tykkään. Feikkitalja on uusi hankinta. Kissa rakastaa sitä (se on tuo möykky tuossa taljalla).
Okei, tyynyliinat on kaikki uusia ja greige sohvan päällinen ja tuo matto… Mutta ne on niin IHANIA, että tuottaa iloa ja pirskahtelee kovasti konmarihenkeen.
Tuo peikkotyttö on jo 3,5 vuotta vanha.
Myös housut puristavat taas kerran kesän jälkeen. Olen lanseerannut uuden dieetin. Sen nimi on syö salaa, myös itseltäsi. Sitäpaitsi leggarit on tosi kivat ja kätevät.
Jos jaksoit lukea loppuun saakka, niin yläfemmat sulle ja iso kiitos. Palataan ensi kerralla vähän lyhyemmissä määrin ja vähän lyhyemmällä aikavälillä. Olisi kiva kuulla sinustakin jos olet vanha lukija, tai jopa uusi tuttu. Onko siellä enää ketään?