Kuala Lumpur
Kuala Lumpurissa ollaan jo jokunen päivä oltu. En tiedä montako, koska aikakäsitykseni on ihan sekasin. Onneksi Jykä tiesi kertoa, että huomenna jatketaan matkaa. Saatamme olla jopa ajoissa lennolla toistamiseen. Matka tänne oli ihan tautisen pitkä ja tuskainen. Häntäluuni päätti yrittää tunkeutua ulos hanuristani ja sekös mukavasti ryyditti lentomatkaani. Viimeiset pari tuntia istuin koneessa pakarat yhteen jännitettynä, koska normaalilla tyylillä istuminen oli liian tuskaista. Lennolla oli ihan loistava palvelu ja hyvät ruoat, mutta ne penkit… Ymmärrän nyt miksi ihmiset maksavat ykkösluokasta vaikka mansikoita.
Ulkona törröttävästä häntäluusta, jumittavista reisistä ja pohkeista huolimatta täytyy sanoa, että kyllä kannatti kitua. Täällä on aivan ihanaa. Kuuma on kyllä, mutta jotenkaan ei liian tuskaista kuitenkaan. Positiivista on myös se, että iho rasvaantuu ihan itekseen, ei tarvi hirveästi kosteusvoiteilla lotjata.
Ruoka on hyvää ja halpaa. Saanalle löytyy riisiä, kanaa ja kananmunaa. Tietty myös ranskanpottuja ja hamppareita tarpeen vaatiessa. Ihmiset ovat hymyileväisiä ja totaalisen sekaisin tuosta meidän tytöstä. Ihan kuin julkkiksen kanssa kulkisi kaduilla. Saana taas ei ole yhtään innostunut saamastaan huomiosta, vaan niittaa lirkuttelijoita todella pahalla katseella. Me taas yritetään Jykän kanssa vaivaantuneina naureskella ja selittää, että hän on vain väsynyt. Todella väsynyt, kun on tappanut lirkuttelijan katseellaan, niin kääntyy ympäri ja pompahtelee iloisena eteenpäin.
Vaikka Saana Suomessa kävelee jo kaikki normimatkat ihan itsekseen, eikä rattaille ole ollut käyttöä aikoihin, päädyimme täällä ostamaan rattaat. Ihmispaljous, kuumuus, uteliaat silittelijät olivat Rimppahilimalle vähän liikaa ja hän halusi pysytellä vain hotellin uima-altaalla. Nyt kun on rattaat, ei ulos lähtö ole enää ongelma. Parit päikkäritkin on neiti niissä vetäissyt.
Me olemme siis uineet, syöneet ja tutkailleet kaupunkia. Uima-allas oli kyllä ihan nappi juttu hotellien kriteereitä miettiessämme, ja wifi.
Yksi hotellin avainkortti hävitettiin tänään uima-altaalla. Päättelimme sen tipahtaneen noista lautojen väleistä jonnekin. Se kun oli Jykän sandaalin sisällä uintimme ajan. Jykä lähti hakemaan respasta uutta korttia ja me jäimme Saanan kanssa odottamaan uikkarit päällä huoneemme oven eteen. Kului ainakin puoli tuntia ennenkuin Jykä palasi. Hänet oli pyydetty huoltomiehen kanssa konttaamaan uima-altaan alle korttia etsimään. Sitä ei löytynyt. Jykä kävi huikkaamassa meille, että menee vielä toistamiseen alas respaan hakemaan uuden kortin. Kohta mies saapuikin takaisin ylös outo ilme kasvoillaan. Hän oli odottanut respassa uuden kortin tietojen syöttämistä, katsahtanut alas jalkoihinsa ja huomannut, että sandaalista, jalan ja kengän välistä töröttää ulos jotakin… Niinpä niin, avainkorttihan se siellä. Ei ollut kehdannut respalle ja huoltomiehelle sanoa mitään, vaan palasi luoksemme uusi avainkortti kädessään ja vanha jalassaan.
Hassua tässä on se, että yleensä minä olen se jolle käy noin, ei Jykä.
Kuala Lumpur on minun silmiini hyvin mielenkiintoinen paikka. Täällä on paljon kerrostumia. Uutta ja hienoa on rakennettu vanhan melkeinpä päälle. Jotenkin täällä kuitenkin uusi ja vanha elää harmoniassa keskenään, kuten myös rikkaat ja köyhät. Kodittomia on jonkun verran, enimmäkseen miehiä. Useisiin suomalaisiin katujen asukkeihin verrattuna nämä eivät mölyä, sekoile ja aiheuta pahennusta julkisilla paikoilla, vaan istuskelevat, lukevat lehteä, nukkuvat, kuivattelevat vaatteita, hymyilevät ja vilkuttelevat. Minulle ei ole kertaakaan (edes pimeällä) tullut tunnetta, että pitäisi vaihtaa kadun toiselle puolelle kulkemaan. Siellä olemme menneet jalkoja väistellen ja kättä heiluttaen.
Huomenna lennämme Balille. Odotan jo innolla. Sitä ennen pitää taas pakata tuo rinkanpaska. En tajua mikä siinä on muka kätevää jonkun mielestä. Ihan paska keksintö. Sieltä ei kertakaikkiaan voi ottaa pois vain muutamaa vaatetta. Ei, se pitää räjäyttää atomeiksi joka kerta. Kaikenlisäksi se painaa ku synti ja onhan se ihan tautisen kuumakin näillä leveysasteilla.
Minä en ilmeisesti ole rinkkaihmisiä.