Varjo paratiisissa
Balilla on paljon kauniita rantoja. Toiset ovat sopivia rauhalliseen rentoutumiseen, toiset surffailuun ja toiset täydellisiä kauniiden auringonlaskujen ihailuun. Nusa Dualla oli mukavan hiljaista ja rauhallista, tämä Seminyak on taas kuuluisa surffi- ja auringonlaskurannoistaan.
Me vietimme Nusa Dualla useamman kokonaisen päivän rauhallisella rannalla, jossa merivesi oli kirkkaan turkoosia. Täällä Seminyakissakin kävimme pariin otteeseen rannalla ihailemassa auringonlaskua ja tekemässä hiekkakakkuja.
Rantavedessä oli kiva hypellä ja seurata kauempana olevia surffaajia.
Ai niin, unohdinko kertoa, että jokaisella aallon rantautumisella jalkaani takertui muoviroskia?
Unohdinko kertoa, että hiekkakun rakentamista varten piti etsiä hiekkaa, jossa ei olisi muoviroskaa?

Unohdinko kertoa, että ihmiset viettivät perhepiknikiä roskakasojen seassa, ja että lapset täyttivät merestä löytyneitä movipusseja ilmalla ja käyttivät niitä kellukkeinaan?
Unohdinko kertoa, että jokaisen aallon mukana rantaan tuli lisää muoviroskaa?
Yksi paikallinen tiesi kertoa, että sadekaudella kaikki mantereilla oleva roska huuhtoutuu jokiin ja virtaa sieltä luonnollisesti mereen. Tällä kertaa tuulet sattuivat puhaltamaan Seminyakiin ja toivat roskat näille rannoille. Näky oli järkyttävä. Kyllä kuulkaa konkretisoitui lause: Maapallo hukkuu muoviin.
Illan tullen kauhakuormaajat ajoivat roskia suuriksi kasoiksi. En tiedä mitä niille kasoille tehtiin, mutta vahvasti epäilen, että tuikattiin tuleen.
Hämärän laskeutuessa myös rannoilla olevat roskat peittyivät yön pimeyteen. Me turistit saatoimme kääntää katseemme kaikesta ikävästä kauniille taivaanrannalle ja siemaista pitkän kulauksen raikkaasta mojitosta ajatellen: Eipä tämä ongelma minua kosketa…
Mitäpä jos koskettaakin?