Yökukkumisenvähentämiskoulun eka yö.

Niinpä niin,ei ollut kylmä rinki hanikassa illalla turhaan. Tyttöhän nukahti siis kuin unelma ja minä ryhdyin pelkäämään pahinta yön suhteen. Itselläni (tyhmä minä!) nukkumaan meno venyi yhteen. Saana heräsi kolmelta…

Ihan aluksi tyttö päristeli omassa sängyssään hyväntuulisena. Kolisteli kuitenkin päätään pinnasänkyyn ja ryhtyi parkumaan. Otin syliin ja lohduttelin. Rauhoittui, mutta ampaisi palkeet auki heti kun laskin takaisin omaan sänkyyn. Tarjosin pullosta vettä, suuttui vielä lisää. Rauhottui kuitenkin syliin näpertäen pullon luonnonkumista tuttia.

Laskin tytön pulloineen sänkyyn, jonne jäikin tuttipullon ja minun käteni kanssa. Siinä minä roikuin toinen käsi pinnasängyn välissä tyttöä paijaten. Heti kun liike pysähtyi, huuto alkoi. Purin tyynyäni ja paijasin. Klo 4:32 tyttö luovutti ja nukahti. Seuraavan kerran neiti heräsi klo 7:30, jolloin annoin rintaa ja sitten nousimmekin ylös.

Huh, oli vähän rankkaa, mutta selvittiin ja pysyttiin suunnitelmassa. Jes! Jykän paita päälläni, tyttö ei hamuillut rintaa oikeastaan ollenkaan. Oli ehkä ennemminkin ihmeissään siitä, että ei päässyt väliimme repimään isukilta rintakarvoja.

Ihan mielenkiinnolla odotan, mitä tuleva ilta ja yö tuo tullessaan. I’ll be back ;D