Äänensävyjen tulkki.
Vuosien varrella olen oppinut arvaamaan useat Teinin jutut jo melkeinpä pelkästä tervehdyksestä. Puhelinkäyttäytymisen tulkitseminen on minulle erityisen helppoa. Pirteä, iloinen moikkaus heti alussa tarkoittaa yleensä sitä, että hän on vailla jotakin. Hidastettu, venyvä, pitkään kestävä moooi kertoo yleensä mielipahasta tai murheesta. Murahdus on merkki meikäläiseen kypsymisestä jne.
Sitten on kouluun liittyviä puheluita, joista yksi on ”Ei mennyt koe ihan putkeen”-puhelu. Tämän puhelun tunnistan aina parista ensimmäisestä lauseesta. Viimeksi se meni näin:
”Moi äiti!” Teini huikkaa rennon reippaalla ääneellä.
”Moikka, mitäs ukkeli?” minä vastaan vähän epäileväisenä.
”Niin, siitä ussan kokeesta…” Teini jatkaa lähes ylirennolla äänellä.
”Niin…”
Tästä seuraavasta lauseesta tiedän aina, AINA, että koe ei ole mennyt putkeen, ei lähellekään putkea:
”Arvaa mikä oli meidän luokan keskiarvo?!”
Tässä vaiheessa puhelua hartiani lysähtävät muutamia senttejä alemmas, enkä oikeastaan haluaisi kuulla enempää, ihan vaan itseäni säästäen. Viimeksi puhelu jatkui näin:
”Huoh, no en tiiä. Kuuspuol?” minä heitän jotain kumminkin.
”Seiskamiikka! Se meni koko luokalla ihan sikahuonosti.”
”Jaahas, ja minä sie sait? Hylsyn?”
”No emmä varmaan hylsyä. Ei ope antanu niitä vielä, mut se sano, että mä olin osannu kaikki ne jutut mitä oli kirjassa. Kaikki muistiinpanoihin liittyvät jutut meni multa mönkään, ku mähän jouduin oleen jalan takii pois.”
”No et sitte ollu kysyny niitä keltään? Vaikka minähän sanoin, että selvitä ne läksyt.”
”Joo-o ja mä selvitin, mut mistä mä oisin voinu tietää, et ne on tehny muistiinpanoja, ku ei me juuri koskaan tehä…”
”KYSYMÄLLÄ poikani, kysymällä.”
”No nii, mut mistä mä oisin voinu osata kysyy just nyt, ku en voinu tietää, et ne on tehneet muistiinpanoja?”
”Huoh, mistäpä sitä tosiaan… Jospa nyt jatkossa kysyisit aina ihan varmuuden vuoksi, että teittekö muistiinpanoja?”
”Niin kai täytyy sit varmaan muistaa kysyy. Ootsä vihanen?”
”Vaikkutaako se mittään, jos oon?”
”Ei, ku en mä enää sille voi mitää.”
”Enpä mie sitte viitti olla. Ens kokeessa sitte lupaat tsempata?”
”Lupaan! Voisinksmä saada muute vähän välipalaraa tilille?”
”ET! TUUT KOTIA SYÖMÄÄN SIELTÄ!”
”Jaa, no ei mul sit oo nälkä.”
”Iteppähän tiiät.”
”Mä meen nutalle?”
”Ok. Onko läksyjä?”
”Ei. Tai siis mä tein ne jo koulus.”
”Missä välissä?”
”Välkällä.”
”Just…”
”Nähään sit myöhemmin.”
”Tuut sitte ajoissa.”
”Tuun, tuun. Moikka.”
”Moikka.”