Autolla Suomen halki puolessa vuorokaudessa
Eilen pakkauduimme autoon ja aloitimme takalistoa puuduttavan ajomatkan Ivaloon. Tai siis Jykä aloitti ajomatkan ja minä Saanan viihdytysmatkan. Mulla kun ei ole sitä ajokorttia, niin paikkani on takapenkillä tyttären seurana. Lähdimme ajelemaan iltasella ja suunnitelmissamme oli tykittää Ivaloon yhtä soittoa kunhan tyttönen nukahtaa.
Ennen reissua hankimme sellaisen matka dvd laitteen, jotta tytöllä on vähän muutakin katseltavaa kuin takapenkin selkänoja. Vaikka Saana ei koskaan kotona lastenohjelmia jostain syystä katso, jaksoi hän nyt parit muumijaksot ja kymmenkunta Fröbeleiden biisiä, ennenkuin vaati muita sirkushuveja osakseen.
Jokavuotinen pakollinen pitstoppi pitää tehdä tässä, muuten takapenkillä istuu seuraavat tuhat kilometriä yksi laamanaama.
That´s why I`m here for…
Ihan pakko päästä hipelöimään tämä kangasosasto ja ostamaan Saanalle muutama ihana mekko- tai ihansamamikä kangas, jos sattuu, että joku vaikka innostuisi ompelemaan niistä tytölle jotakin…
Melkein puolitoista tuntia meillä tuolla vierähti ja siinä shoppailuinnostuksen kourissa unohdettiin vaihtaa Saanalta vaippa. Noo, mutta äkkiähän tuo hoitui lähes autiolla parkkipaikallakin.
Huomatkaa hienot raamit, jotka ajomatkan aikana kikkailin tuohon kuvaan. Minähän alan olla aika pro tässä puuhassa (eräs #momfie ryhmä saattaa kyllä olla toista mieltä…).
”Nanaaa” sai uuden tietsikan. Tästä riitti viihdykettä taas muutaman kilometrin verran.
Eväät, nehän ovat matkustamisen parasta antia ja niitä pitää olla paljon. Nyt jäi tämä herkkuosio vähän kuivaksi, kun ei ollut sitä kermavaahtoa, kun joku ei ostanut sitä matkajääkaappia…
Jyväskylän tienoilla pidimme pienen vessa/jalottelutauon ja sitten mentiinkin monta sataa kilometriä ilman pysähdyksiä.
Kun kaikki viihdytysrekvisiitat on käyty läpi on äidin aika laittaa itsensä peliin. Hauskaa riitti ainakin puoleksi tunniksi.
Sitten tuli uni.
Saana nukkui tosi hyvin lähes perille saakka. Pari kertaa itkeskeli hiukan ja vääntelehti tuolissa, olisi selkeästi halunnut vaihtaa asentoa, mutta eihän siitä mihinkään pääse kun on köytetty kuppiin kiinni. Nostin neidin muutaman kerran hetkeksi syliini, yhdesti autiolla metsätiellä ja toisen kerran pysähdyimme vartiksi, jotta lapsi sai oikaistua itsensä ja verrytellä jäseniään. Pienen oikomisen jälkeen, jaksoi tyttö taas hyvin nukkua tuolissaan.
Battery keeps my husband driving.
Minulla oli takapenkillä tärkeä raaputushomma. Voitin vitosen.
(Kuvat ovat epäselviä, koska oli pimeää ja puhelimeni akku niin lopussa, ettei salamavalo toiminut.)
Vitsi, nämä on jotenki vangitsevia.
Aina välillä ajoimme usvan läpi ihan kuin kauhuleffoissa.
Jossain Iin tienoilla ilmoitin Jykälle, että rakko räjähtää kohta, vessatauko pian kiitos.
Noh, tässä on kuulema vessaa monta kymmentä metriä. Puolenkin voin ihan vapaasti valita. Ei kai siinä mitään, puskaan vaan. Eipä ole eka kerta. Ihan mukavat maisemat tässä vessassa kyllä oli.
Ooh, vihdoinkin Rovaniemi! Enään 300 kilsaa jäljellä, eli ei yhtään mitään.
Saariselkä.
IVALO!
ja MUMMILA!!
Yllättävän kivuton matka takana. Hanuri anoo armoa ja väsymys vähän painaa, mutta äkkiä tästä tokenee täällä lapin yöttömässä yössä. Jykä on kyllä sitkeä sissi, ajoi koko yön, nukkui muutaman tunnin kun tultiin ja nyt jo suunnittelee tuossa mitä kaikkea touhutaan seuraavaksi.
Täällä on lämmin ja aurinko paistaa. Se paistaakin ympäri vuorokauden, eipä lopu päivässä tunnit kesken.
LOMA!