Biitsipäivä ja nakeron aurinkosuoja
Minä VIHAAN aurinkorasvoja! Etenkin niitä lasten tahmaisia, valkoisia ja huonosti levittyviä aurinkorasvoja. Se hiekan määrä on ihan infernaalinen, mikä lapseen ihoon tarttuu silloin kun hänet on valeletu aurinkorasvalla. Itseäni en rasvaa oikeastaan koskaan, paitsi ulkomailla parina ensimmäisenä lomapäivänä. Enkä muista että olisin, huuliani lukuunottamatta, polttanut ihoani auringossa koskaan, ainakaan pahasti. Kiitokset siitä isältäni peritylle tummalle kolttapigmentille.
Lapsen iho vastaavasti on erityisen herkkä auringon uv-säteille, koska se on ohut, eivätkä sen omat suojamekanismit ole vielä kovinkaan kehittyneet. Lapset eivät siis rusketu samalla tavalla kuin me aikuiset. Vaikka Saanakaan ei ole niitä kalpeaihoisimpia, on hänenkin ihonsa tärkeää suojata auringolta. Mutta se tahmarasva… ONKO PAKKO?!
Onneksi ei ole, sillä kaupoista löytyy lasten UV-suojavaatteita vaikka millä mitalla. Mekin hankimme tytölle koko repertuaarin täältä Ivalosta… sokkarilta… puoleen hintaan. Jes!
On Saanalla ennestäänkin jo yksi UV -pusero, mutta se tuli meille kierrätettynä, joten en ihan luottanut enää sen suojaavuuteen. Nämäkin menettävät tehoaan kovassa käytössä nimittäin.
Mutta nyt on tytöllä uusi suoja-arsenaali, jota pääsimme tänään testaamaan Ivalon biitsille. Biitsiseurana meillä oli serkkuni Marjut, hänen tyttärensä Essi, sekä massussa köllivä pylpyrä ja Marjutin äiti. Oikein mukava revohka siis.
Saana tuntui ihan viihtyvän puvussaan ja leikki rantavedessä aivan innoissaan. Puserossa oli yllätyksekseni vetoketju takana, se siis aukesi kokonaan. Pukeminen ja riisuminen hoituivat todella näppärästi. Etukäteen vähän jännäsin tuon hatun päässäpysymisprosenttia, siinä kun ei ole nauhoja joilla sen voisi sitoa kiinni. Mutta kas kas, hienosti sai legioonalaislakki keikkua päässä reissun ajan.
Essin mielestä varpaiden kastuminen oli ihan riittävä juttu näin ensimmäiseksi rantsupäiväksi, ja sitä paitsi prinsessamekossahan ei voi uida. Eikä mekkoa myöskään saanut riisua, vaikka helmat kastuivat ja sotkeentuivat. Jos on prinsessamekossa lähdetty, niin prinsessamekossa ollaan loppuun saakka ja PISTE!
Saana nautti vedestä, kunhan sai hetken totutella. Äidilläkin oli oikeasti kivaa, vaikka tuo hymy muistuttaakin lähinnä irvistystä.
Mutta mikäs huvijahti se sieltä lipuukaan luoksemme, tuoden mukanaan pari rantaleijonaa…
Kappas isukki ja enomieshän ne siellä.
Saanan mielestä on aina yhtä mahtavaa nähdä isänsä, tuli hän sitten vessareissulta tai veneretkeltä.
Sinne lähti pieni muukalaislegioonalainen vesiämpäri mukanaan, jotta ei jano pääse yllättämään.
