Boheemi Taikalamppu
Törmäsin eilen illalla netin syövereissä mielenkiintoiseen kahvilaan. Pakko päästä näkemään, heti!
Aamulla ennen yhdeksää soitin Lauralle, joka on lomalla.
”Heippa!”
”Mmm, hei.”
”Olikko nukkumassa? Tai ethän sie ennää ainakaan oo, ku vastasit, hehehe… Lähekkö yhteen vähän erilaiseen kahvilaan meijän kanssa?”
”Mmmm, ai nyt hetikö? Pakko käyä ainaki suihkussa.”
”No ei heti, ku vaikka tunnin päästä?”
”Voiskai sitä lähtiäki. Ehkä mie ehin tunnissa.”
Reilun tunnin päästä Laura oli jo Sörnäisten Fidalla ja me Saanan kanssa matkalla Sörnäisiin, myöhässä tietenkin. Ensin kierrettiin Fida ja sitten lähdimme etsimään kahvila Taikalamppua. Laitoin puhelimesta google mapsin päälle ja vihmovassa tuulessa johdatin meidät ihan harhaan. Tietenkin.
”Eikö se näytä missä mennään? Helvetti mie oon jo ihan jäässäki.”
”No kyllä tuo pallura liikkuu tuossa, muttaku nämä tiet mennee jotenki hassusti…”
”Näytä sitä”, Laura katsoo puhelinta, ”no niin, miehän sanoin, että ois varmaan pitäny mennä tuolta ylhäältä. Sie vaan väkisin halusit kiertää tänne harhaan. Palataanpa takasin.”
Pikkuhiljaa pallura löysikin oikealle tielle ja me seisoimme kahvilan edessä.
”Hmm, aika mielenkiintoisen näköistä, sanoisinko”, Laura tuumi.
”Joo, minun pitiki sanoa, että älä nyt vaan säikähä, tämä on vähän erilainen paikka. Ota tämä semmosena ainutlaatuisena kokemuksena, jooko?”
”Selvä.”
Astuimme sisään. Taikalamppu tosiaan oli nimensäveroinen paikka, mystinen, boheemi ja värikäs. Kahvilan sisällä ei ollut tiskiä mistä tilata, hinnastosta puhumattakaan. Sen sijaan omistaja tuli takahuoneesta ja kysyi mitä haluaisimme. Tarjolla oli laskiaispullaa, mantelipullaa, tomaattipiirakkaa, kahvia, kaakaota, teetä ja mustaherukkamehua.
Me tilasimme teetä, kahvia, mustaherukkamehua, pari laskiaispullaa ja tomaattipirakkaa.
Kaikki oli itse tehtyä. Pullat olivat ihan erikokoiset ja kermavaahto suli kuuman pullan sisään, mutta maku oli vallan mainio. Kupitkin olivat kotoisasti eriparia. Saana tutkaili paikkoja.
Ja kertoi, että hänellä on ”Kylmät käret”. Päätti sitten lämpimikseen ”tepsuttaa” ympäri kahvilaa, eikä oikein malttanut syödäkään. No, syö sitten kun on nälkä.
Istuimme lauran kanssa kuumia juomiamme hörppien ja suut täynnä pullaa jutustellen:
”Aika siistejä nämä kaikki tuolit. Mie haluaisin kottiin näistä jonku. Minkähän ottais?” minä mietiskelin ja katselin kuola valuen värikkäitä tuoleja.
”Minusta tuo keltanen on siisti”, Laura sanoi ja osoitti pianon vieressä olevaa tuolia.
”Niin minustaki. Meillä ei muuten oo keltaista tuolia. Myisköhän se tuon?”
”Kysy, kysy, varmasti myy. Kysy!”Laura rupesi yllyttämään.
Kohta nainen tulikin takahuoneesta jutustelemaan kanssamme niitä näitä:
”Hei, myisikkö mulle tuolin? Sulla on näitä aika paljon täällä”
”Äää, en mä kyl myy. Ei ne oo myynnissä. Toisaalta mä tarvin kyllä rahaa… Paljonko maksaisit?”
”Mmm, no pitää vähän miettiä… Haluaisin tuon keltaisen.”
Ryhdyttiin hieromaan kauppaa ja loppupeleissä tuoli lähti meidän mukaamme. Tosin luulen, että sen hinnan minkä sain tuolista tingittyä, maksoin meidän kahveissamme hänelle takaisin. Oli nimittäin aikas tyyriit kaffet…
Tuoli painoi melkoisesti ja me olimme kävellen sekä bussilla liikenteessä. Laura keksi, että viritellään tuoli rattaisiin…
Sinne meni kevyesti kirppisostosten sekaan.
”Nyt ku sulla on näin erikoinen kuljetus, niin mieki kyllä haen sen maalaustelineen Fidalta”, Laura innostui ja kipaisi vielä uudelleen Sörnäisten Fidaan. Pian rynnikin sieltä ulos mukanaan lähes itsensä korkuinen, puinen maalausteline. Kerättiin kyllä aika monenmoisia katseita sekä kadulla, että bussissa.
Mutta kotona ollaan ja aurinkoinen tuoli on aivan ihana! Näistä kankaista puhumattakaan.
Jos haluat mielenkiintoisen kahvilakokemuksen, suuntaahan osoitteeseen Torkkelinkatu 21, Helsinki.