Deittailua pohjoisen tyyliin

Tänään pistimme pirpulaisen vaunuihin päikkäreille ja jätimme mummin ja papan lapsen vahdiksi.  Itse hyppäsimme moottorikelkan selkään ja suuntasimme treffeille, pitkästä pitkästä aikaa.

Treffipaikka: Jossain Ivalojoen ja Inarinjärven välillä.

Vitsi, mikä näissä vanhoissa autiotaloissa minua oikein viehättää? Tämäkin on jotenkin niin kaunis.

Treffimaisemia ei kyllä voi moittia.

Pari potilasta on päässyt irti näköjään.

Ajattelimme ajella kelkalla Inarinjärvelle mökille kaakaolle, mutta kun joki vaihtui järveksi, oli vastassamme luistinrata. Kelkka vain pyöri ympyrää jäällä. Jotta kelkan suksista olisi jotakin jäljellä treffiemme jälkeen, päätimme kääntyä takaisin ja etsiä kaakaopaikkamme jostakin muualta.

Löytyihän se, suojaisasta saaren kolosta.Kuuman kaakaon jälkeen oli aika ottaa pari treffiasukuvaa.Tässä catwalkmalli saapuu kuvauspaikalle…

Pieni lumien poispölistely…

Ja ACTION! Räps, räps, kuvaaja napsi kuvia, kun catwalk malli poseerasi tottuneesti kelopökkelöä vasten.

(kunnon äijäkuva)

Kuvaaja halusi myös jotakin hiukan rennompaa poseerausta. Oikea catwalkmallihan osaa vaihtaa tunnetilasta toiseen lennossa, kas näin. 

Mallin asu:

Kypärä: Pikkuveljeltä salaa lainattu (anteeksi Lauri)

Kelkkahaalari: Papan vanha (löytyi varastosta)

Hanskat: Poitsulta lainattu

Kengät: Nutukkaat, mummilta lainattu

Nutukkaat, eli porotossut ovat muuten maailman lämpimimmät kengät. Näitä ei voita mikään! Kenkäheinää näihin ei enää välttämättä tarvitse tunkea, vaan tuonne kengän sisään on huovutettu sellainen tossu, jonne jalka vain sujautetaan. Villasukkiakaan ei tarvita. Eikä palele varpaita, koskaan.

Enkä minä kokoaikaa kyydissä istunut, vaan pääsin myös ajamaan. Pitihän siitäkin pari kuvaa napata.

Kelkalla ajaminen on kyllä jotenkin ihan älyttömän mukavaa. Sen vauhdin tuntee ihan eri tavalla kuin autossa, ja kelkan bensiinin tuoksu on ihan omaa luokkaansa. Voih, mitä teinimuistoja mieleeni aina juolahtaakaan kun pääsee vähän pärtsäilemään. Tätä samaa jokea pitkin minä hurauttelin kelkalla talvisin kylille nuorisotalolle. Sitä paitsi, tuolla ajaminen on niin helppoa tällaiselle ajokortittomallekin. Siinä on toisessa kädessä kaasu ja toisessa jarru, kätevää. Ei tarvita mitään hitsin kytkimiä ja dingeldängejä, sen kun painaa kaasua ja antaa palaa.

Wuhuuu!!!Kyllä oli mahtavat treffit. Ja kun palasimme, tyttönen nukkua tuhisi vielä vaunuissaan, ei tiennyt äidin ja isän poissaolosta yhtään mitään. Saatetaanpa järkätä vielä toisetkin tällaiset ennen kotiin paluuta.