Elämän lanka

Illalla yöllä, kun menin nukkumaan, Saana liikehti levottomasti, kyseli tuttiaan ja pupuaan. Hiippailin matkasängyn viereen ja kurotin käteni sängyn reunan yli tyttöä kohden. Saana otti kädestäni kiinni, kiersi lämpöiset, pienet sormensa sormeni ympärille ja puristi lujaa.

Elämän lanka, ajattelin ja kyyneleet kirvelivät silmiäni.

Näin minäkin olen varmasti joskus puristanut äitini ja isäni kättä, ja he omien vanhempiensa kättä. Joskus joku pieni käsi ehkä takertuu myös tyttäreni käteen.

Toisaalta vuosien päästä minä varmaan puristan heikkona ja väsyneenä lasteni elinvoimaisia ja vahvoja käsiä, turvaa ja voimaa niistä ammentaen. Ehkä vanhempani puristavat joskus minun kättäni ja voin antaa heille takaisin osan siitä voimasta ja turvasta, jonka olen heiltä elämääni saanut.

Ei se ole mikään elämän lanka, se on elämän lankakerä.