Flashback

RetroPrinsessa

Tänä kesänä tapahtui ja tapahtuu suuria asioita meidän perheen elämässä. Minä aloitan kohta työt, Saana menee päivähoitoon, Teini pääsi ripille ja eilen hän täytti 15-vuotta. 15 vuotta. Mitä, mitä, mitä ihmettä?

Siis juurihan minä näin hänet ensimmäisen kerran, ja nauroin ilokaasupössyissä katketakseni kuinka olen synnyttänyt minikokoisen E.T:n. Juurihan minä heräsin aurinkoiseen aamuun hänen viereltään. Tuijotin tuota minikokoista ihmettä ja kuiskin hänelle kuinka minä hänet eilen tein ja kuinka hän teki minusta eilen äidin, ÄIDIN. 

"Sano äiti, sano äiti", minä kuiskin hänen korvaansa ja pakahduin rakkaudesta.

Itkin.

Nyt hän seisoo vierelläni suurena, vahvana ja elinvoimaisena. Ei enää käperry kainalooni, minä käperryn nykyään hänen kainaloonsa. Tarvitsee minua päivä päivältä vähemmän, kun minä taas tarvitsen häntä päivä päivältä enemmän. Tietää monista asioista paljon enemmän kuin minä, mutta elämästä paljon vähemmän. Elämä, siinä asiassa minulla on aina etumatka.

Mihin kaikki aikaa katoaa? Päivät, kuukaudet ja vuodet vierii koko ajan nopeammin ohitse. Minä yritän lipsuvin ottein tarrata ajasta kiinni, jarruttaa sen vauhtia edes hieman. Kuitenkin otteeni aina lipeää ja taas on vuosi vierähtänyt. 

Puhutaan siitä kuinka teini-ikäinen on vähän hukassa itsensä kanssa. Hän etsii itseään, paikkaansa ja elämänsä suuntaa, saattaa tästä johtuen oirehtia monin eri tavoin. Meidän perheessä se kyllä taitaa olla tämä äiti tässä, jokaa etsii itseään sekä suuntaa elämälleen. Oirehtii monin eri tavoin, yleensä itkemällä ja stressaamalla. 

Nyt olisi kuulkaa hyvät neuvot kultaakin kalliimpia. Miten selvitä äidin murrosiästä?

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Murrosikään emme osaa ehkä neuvoa antaa, mutta voi vitsi miten ihania kuvia! Paljon onnea ripillepääsystä pojalle ja äidille!

Raissi
RetroPrinsessa

Kiitos :) Voi, voi, kukahan auttaisi kipuilevaa äitiä? 

pikkukalanen (Ei varmistettu)

Eipä sitä ajan kulua kukaan osaa jarruttaa, täytyy vain yrittää nauttia hetkestä niin kauan kuin sitä kestää... Kummallista se on kuinka nyt aikuisena aika menee niiiiiiin paljon nopeammin kuin lapsena tai teininä! Mutta ei kai siinä mikään auta, mukana on mentävä :) Ja vaikka joskus tuntuu haikealta kun joku mukava ajanjakso elämässä loppuu, niin minä ainakin odotan positiivisella mielellä, mitä tulevaisuus taas tuokaan :D Ja hei, vaikka Teini on jo noin iso, niin onneksi Saana on pieni vielä monta vuotta!

Raissi
RetroPrinsessa

Tuo kaikki on niin totta. Kunpa vain osaisi olla haikailematta. Enkä minä sitä onneksi kokoajan tee. Tällaisina hetkinä vain, kun monta suurta asiaa tapahtuu samaan aikaan, iskee välillä melankolia :)

Miten sulla voi olla 15-vuotias poika ku oot jotain 25!! 

 

Raissi
RetroPrinsessa

Oih, kiitos! Päiväni piristys. Mutta totta, tuota samaa ihmettelen itsekin usein ;D

rölli 1 (Ei varmistettu)

Sama vika, minun teini suunnittelee ens vuonna muuttavansa Ouluun??????? Whaaaaaaaaat, sehän on minun vauva. Kuinka voi olla mahdollista että SE täyttää 16 keväällä ja miehän olen vielä 19...... Auttakaa, vauvaksi hokeminen ei ole auttanut, viikset kasvaa vaan kovempaa tahtia mitä enemmän vauvaksi hoen..... =(

Everydetails (Ei varmistettu) https://everydetails.com

Very Nice One

Kommentoi