Häät

Tänään on joku pidä hääpukuasi -päivä. Noh, en ole kyllä villasukkieni kanssa hääpukuani tänään pitänyt, vaikka se varmasti sopisi niidenkin pariksi vallan mainiosti.

Ajattelinpa siltikin julkaista pari kuvaa meidän hääpäivästämme. Me menimme naimisiin 2.4.2009, eli kohta 5 vuotta sitten. Huh!

Kysyin Jykältä pari viikkoa ennen häitämme, saunan lauteilla, että eikö meidän kannattais mennä nyt naimisiin, kun ois häämatkakin (Ateenaan) jo valmiiksi ostettu. Jykä sanoi joo, ja päätimme, että kahden viikon päästä meidät vihitään. 

Soitin saunan jälkeen äidilleni Ivaloon ja kysyin saisiko hän parin viikon päästä pari päivää vapaata töistä. Äitini tiedusteli syytä tähän: 

”Noku, me aateltiin mennä silloin perjantaina naimisiin” vastasin.

”HAISTAKAA V…U!” kuului langan toisesta päästä. 

”Ettekö voi ees kesään oottaa, että voitais jotaki järjestää?” kyseli äitini.

”No ei voijja, just siks, ettei tartte mittään järjestää. Mennään nyt vaan ja käyään jossaki syömässä sen jälkeen” perustelin.

Ja niinhän me mentiin.

Äitinikin suostui lentämään Ivalosta todistamaan tuota päivää, joka oli meidän mielestä ihan just sellainen kuin halusimmekin.

Tässä me vihkipaikkamme edessä. Meillä oli siviilivihkiminen, koska emme kuulu kirkkoon.

Toimitus alkoi ja loppui, ennenkuin ehdimme kunnolla asettua tuohon edes seisomaan. Sen verran se kuitenkin kesti, että pikku kyyneleet ehdimme tirauttaa kumpikin.

Ai niin, tuo minun hääpukuni. Kirppikseltä 15 euroa. Minä tolvana vielä hääaamuna silitin sen ja se lörtsähti. Mutta eipä tuo menoa haitannut, eikä tarvinut vetää vatsaa sisään.

Tukkani laitoin itse, kengät lainasin Jykän siskolta. Hääkimpun ja Jykän kukkahärpäkkeen tilasin kukkakaupasta.

Hääkuvaajina toimivat meidän poitsut. Yllättävän hyvin nuo nakerot sai kuvia napsittua, vaikka olivatkin ihan natiaisia silloin vielä.

Olimme tuon päivän viimeinen vihittävä pari, joten meillä ei ollut kiirettä poistua ”hääpaikalta”. Nautiskelimme pienen seurueemme kanssa (muovi)lasilliset shampanjaa.

Siellä oli kuuma, Jykällä otsa kiiltää. Mutta ollaan me onnellisia.

Tässä siirrymme juhlapaikalle reteesti ratikalla (Punatakkinen henkilö ei kuulu seurueeseen). Voi kun tuo minun poitsu on pieni. Nyt se on 20 cm äitiään pidempi.

Lystiä näkyy riittävän.

Olin varannut meille menut ravintola Kuplasta. Ihana paikka, jota ei enään ole.

Ööööh, hemaiseva morsianhan se siinä.Ruokailun jälkeen, sullouduimme bussiin ja matkasimme kotiin. Kävimme makuunista ostamassa säkilliset irtokarkkia ja vuokrasimme leffan. Minä nukahdin olkkarin lattialle sokerihumalassa jo leffan alkumetreillä.

Hääkuvat me kävimme sentään ottamassa kuvaamossa. Tässäpä ne kaapin kätköistä kaivettuna. Mahtavat häät, ilman pienintäkään stressiä tai työtä. Just meille hyvät. Pukuakin voin pitää vaikka jossakin kevätjuhlissa. Niin, ja jos se puristaa, niin sitten vain silitän sen, niin se leviää.