Hei, me muutetaan!
Huomenna. Ivaloon. Kuukaudeksi. Tai muutamaa päivää vaille kuukaudeksi. Jykä kylläkin joutuu käymään täällä Helsingissä välillä töissä, mutta Tinttara, teini ja mie ollaan mummilassa ja nautitaan.
Sunnuntaina minun isä soitti:
”Kohta nähhään! Kyllä täällä jo ootetaanki. Moneltako se teijän kone olikaan täällä?”
Eilen tuli keskimmäiseltä veljeltä viesti:
”Jeeeeee pari päiväääää!!!!!”
Eilen illalla soitti äiti:
”Huhuuu, mie vaan sitä rupesin soitteleen, että ettehän vaan oo unohtanu, että ylihuomenna sitte tuutte tänne?”
Täytyy sanoa, että ei ole päässyt unohtumaan…
Kyllä vähän mahan pohjassa kutkuttaa lähteä pohjoiseen, oikein kunnolla sinnne olemaan, kun kaikki meitä odottaa. Pari ensimmäistä päivää me tehdään talkoohommia mummilassa: haravoidaan, laitetaan laituri paikalleen, maalataan rantasaunan huussi oikein värikkääksi ym. ym. Grillataan ja lämmitetään varmasti rantasauna ja äiti todennäköisesti pakottaa minut uimaan (hyi saakeli) sinne jäiseen veteen.
Aamuisin makoillaan äitini kanssa isolla sohvalla, katsotaan hömppäsarjoja ja arvostellaan kaikkien näyttelijöiden ulkonäköä:
”Kato tuotaki, ihan järkyttävät botoxihuulet. Hyvä, että silmät näkkyy huulien takkaa.”
”No, hyi hitto. Entäs tuo sitte, kiristäny naamansa niin, että jos ei nuita kyyneliä tulis silmistä, niin ei tietäis itkeekö se vai nauraa, ku ei tuo naama liiku mihinkään.”
”Tuolla on kyllä silarit. Ihan varmasti on. Tissivaosta sen huomaa ihan selvästi.”
Isä istuu seurassamme hetken, ei kestä kuunnella meidän kaakattamista, joten poistuu paikala, mitä todennäköisemmin näiden sanojen siivittämänä:
”Voi helevetti teijän kanssa. Kaks itte täydellisyyttä siellä sohvalla sitte vissiin makkaa…”
”Hih, niin just makkaaki. Eikö oo isä hienoa, ku sulla on täydellinen vaimo ja täydellinen tytär. Sulla on kuule asiat hyvin.” minä kiherrän äitini kanssa.
”NIIN JA TYTTÄREN TYTÄRKI!!” huuta äiti vielä isän perään, joka on päättänyt painella pihalle mielekkäämpiin hommiin.
Isän kanssa käydään sokkarilla kaupassa. Vaikka matkaa kaupalle on mummilasta vain muutama sata metriä, meillä menee reissulla tunti tai puolitoista. Jokaisen tutun kanssa pysähdytään juttelemaan ja ihailemaan suvun pienintä Tinttaraa. Saana istuu kauppakärryissä, isä työntelee niitä rinta rottingilla pitkin kauppaa ja katselee ympärilleen, että huomaako ihmiset kuka on lähteny papan kanssa kauppaan. Ja sitten ostetaan ruokaa ja kaikkea mitä Saana tahtoo, ja unohdetaan todennäköisesti sipulit. No mutta ei se haittaa, koska mehän voidaan lähteä kohta uudestaan sinne kauppaan.
Velipojan luona istutaan ainakin yksi yö ja pelataan kuningasta ja huoraa. Hirnutaan vatsalihakset krampissa, syödään ja juodaan muutama caipiroska. Suunnitellaan heidän mökkinsä sisustusta, ollaan vaan ja nautitaan. Piipahdetaan mökillä tai jos oikein innostutaan, ajetaan shoppailureissulle päiväksi Norjaan.
Väillä käydään oman mummoni luona kahvittelemassa ja jutustelemassa. Mummolassa on aina herkkuja.
Serkkujen luonakin kyläillään, kahvitellaan, jutellaan ja seurataan lasten leikkejä. Suunnitellaan tulevaa kesää, koska tullaan taas Ivaloon, koska he tulevat Helsinkiin jne. Saatetaan kiivetä Karhunpesäkivelle.
Mummilassa on mukavaa. Teinin voi päästää irti, kuin lehmän kesälaitumelle. Kylä on niin pieni, ettei tarvitse pelätä oikeastaan mitään. Ja aina sen sieltä kylänraitilta helposti löytää.
Mahtavaa kyllä lähteä, vaikka pakkaaminen onkin ihan persiistä. Onneksi siellä on pesukone, niin ei tarvi aivan älyttömästi vaatetta varata. Vaikka minulla kyllä tulee ikävä ystäviä täällä. Eilenkin muhin Sinin luona niin pitkään, että Saanalla pyöri jo väsymyksestä silmät päässä. Niin ja vähän huolettaa tuo pikkupiha… Se kun on Jykän hoidettavana… Ja osa kukista ehtii kukkia jo siiheksi kun palataan, en siis näe niitä kukassa. Noo, mutta vastineeksi Ivalossa alkaa koivu vasta kukkimaan, saan kokea allergiaoireet toiseen kertaan tälle keväälle. Onhan sekin jo jotakin.
Jaahas, pitänee ruveta karsimaan, vaikka en ole vielä kunnolla edes aloittanut… Phuuh!