Hiljennetään hetkeksi
Heräsin maanantai aamuun perinteisissä mietteissä: Jaahans, mitäs tänään tehtäisiin, mihin mentäisiin, ketä nähtäisiin…
Pinkaisin ylös sängystä, nappasin tytön kainaloon, heipattelimme Jykän töihin ja ryhdyimme aamiaisen tekoon (Saana omassa keittiössään ja minä omassani). Leivoin siemenleivän uuniin ja istuuduin Saanan kanssa aamiaiselle. Mussuttelimme siinä leipiämme, jutustelimme ja katselimme kun aurinko ryhtyi paistamaan sisään.
”Tullee hieno päivä. Mitäs me oikeen keksittäis?”
”Muummi, muummi”, tyttö vastasi.
”Ai, haluaisitko sie kattoa muumeja?”
”Muummi, muummi, Myy”, toisti neitonen ja osoitteli tv- ruutua.
No hitto, mikäs pakko meidän on mihinkään sännätä, katotaan niitä muumeja ihan rauhassa ja mietitään mitä sitten tehdään, minä ajattelin. Pistin muumit pyörimään ja linnottauduin sohvan nurkkaan Tinttaran kanssa niitä tuijottamaan. Yhdeksän jälkeen herättelin teinin pikkumökistä aamiaiselle ja kouluun. ”Kiitos yläasteen rehtori maanantain kympin aamuista, iso kiitos!” Teinikin lähti kouluun ilman ainoatakaan sanaharkkaa, vääntöä tai vänkäämistä, enkä minä saanut yhtäkään p—ahalvausta koko aamuna.
Katselimme vielä hetken muumeja, jonka jälkeen vihdoin suonnustauduimme vaatteisiin ja suuntasimme pihalle. Vielä ulos lähtiessämmekin mietin, että ottaisinko rattaat mukaan ja lähtisimme jonnekin vähän kauemmas, mutta onneksi päätin jättää rattaat kuitenkin kotiin. Kävelimme tyttösen kanssa käsi kädessä lähipuistoon, keinuimme, kiipesimme isojen kiipeilytelineeseen liukumäkeä pitkin ties kuinka monta kertaa ja laskimme alas, ihmettelimme kilpikonnafossiilia ja
rakensimme varmaan 50 hiekkakakkua.
Päätin, että kerrankin ollaan puistossa oikein kunnolla. Pari tuntia vierähti kuin siivillä, ja neitikin alkoi jo osoitella sormellaan kodin suuntaan:
”Kottiin, kottiin. Ano, ano, Paapaa”.
Niinpä hipsuttelimme kotiin. Saana söi lounaan, joi vettä ja maitoa ja ryhtyi vaunuihin paapaamaan ilman hyssyttelyjä. Sinne simahti saman tien.
Minä päätin syödä oman lounaani ihan rauhassa, lehtiä selaillen. Siemenleipää, valko-sinihomejuustoa, viikunahilloa, Jykän eilen graavaamaa lohta ja kuppi kahvia. Aah!
Koska Saana nukkuu edelleen, aion kaivaa vielä jääkaapista eiliset kahden aineksen kakun jämät ja mussuttaa sen tuossa sohvalla. Samalla voin selailla lisää lukemattomia lehtiä. Tiskit ja muut saa vielä odottaa, ei ne tuolta mihinkään häviä. Kyllä välillä on niin hyvä olla vaan.