Huimauksesta kärsivä äiti + pieni vauva = hankala yhdistelmä

Olen pidemmän aikaa jo kärsinyt kovista niska-hartiasäryistä ja pääkivuista. Mies on yrittänyt helpottaa oloani varovaisella hieronnalla, mutta turhaan. Eilen yhtäkkiä minulle tuli kummallinen olo. Tuntui siltä kuin leijuisin tai olisin laivassa kovassa myrskyssä, rupesi oksettamaan. Koko illan kärsin tuosta olosta ja pääkipukin äityi melko pahaksi nukkumaan mentäessä, joten otin panadolia ja menin nukkumaan.

Aamulla heräsin ihan vain todetakseni, että olo on eilistä huonompi. Kävely on samaa luokkaa kuin humalaisella, jalat vippaa, olo todella hutera, pelkään pyörtyväni ja koko ajan oksettaa. Kaikkein pelottavinta ja ahdistavinta on olla vauvan kanssa kotona kahdestaan. Mitä jos tuuperrun juuri kun olen nostanut hänet syliini. Mitä jos kaadun tyttö sylissä tai törmään johonkin. 

Soitin miehelle töihin kertoakseni, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Hän kehoitti varaamaan ajan terveyskeskukseen. Muistutti myös, että pyydän lääkäriltä tai hoitajalta todistuksen vaivastani, jotta hän voi tulla hoitamaan tyttöä. Noh, minä soitin ja ohjeet olivat seuraavat:

– Ota särkylääkkeitä.

– Kuljeta lasta rattaissa kotona.

– Ei tarvitse tulla terveyskeskukseen, eikä kirjoiteta mitään todistuksia.

– Kun mies on päässyt töistä, älä kantele vauvaa, vaan anna miehen hoitaa.

– Jos ei parissa päivässä mene ohi, niin soittele uudestaan.

KIITOS, kylläpä auttoi ja helpotti! 

Itku kurkussa soitin miehelle, että ei kai tässä mitään hätää ole, kun ei tarvi edes näytille mennä. Onneksi Jykä perui kokouksensa ja sopi pomonsa kanssa tulevansa hoitamaan tyttöä, oli todistusta tai ei. 

Nyt minä makaan sohvalla välillä tätä kirjoittaen (oksennus kurkussa), ja isukki tuolla touhuaa tyttösen kanssa. Illalla menen ystävän luokse hierontaan, hänen miehensä kun on hieroja. Yritetään saada niskajumia hiukan auki, mikäli tämä kaikki siis siitä johtuu… Olo on kuin humalaisella Lintsin kieputtimessa. Ihan kamala siis.

Mitenkähän sitä ois pärjännyt jos mies ei olisi saanut/voinut tulla kotiin?? En uskalla edes ajatella, tuo aamupäivä oli jo niin pelottavaa.