Ihan pihalla.
Minun on jotenkin vaikea oikeasti tajuta sitä, että tyttösen kanssa voi mennä vaan hengailemaan ulos, ilman sen suurempaa funktiota. Ollaan me tuossa meidän pikkuruisella takapihalla oltu, minä oon tonkinut kukkapenkkejä ja Saana töpissyt terassilla ja pihakivetyksellä, mutta että neidin kanssa menis niinku pihalle pihalle, puistoon tai jonnekin…
Muutaman kerran olen nyt harjoitellut tätä ulos, haahuilemaan menoa. En ole laittanutkaan Saanaa rattaisiin vaan pistänyt pihalle kävelemään. Tänään taaperrettiin yhdessä tuohon viereiseen ulkoleikkipuistoon. Meillä oli oikein hiekkalapio ja ämpärikin mukana.
Saana selkeästi nautti ulkona taapertamisesta, kokeili erilaisia maastoja jalkojensa alla ja kaatui varmaan 200 kertaa. Ihan hyvää jumppaa äidille muuten, nostella taaperoa pystyyn vähän väliä. Sen verran on vielä kengät outo tuttavuus ja haalari liikaa, että omin avuin nouseminen aiheuttaa yleensä hermojen menetyksen.
Hiekkalaatikolla oli muitakin taaperoita. Minä innossani törkkäsin Saanan sinne sekaan vaan lapio ja ämpäri kädessä. ”Öööö, miks ei se leiki?” Otin lapion tytöltä ja näytin mallia: ”Äiti näyttää vähän, näin Saana, näin kaivetaan hiekkaa. Laitetaan hiekkaa tänne ämpäriin, näin. Kato, kato, äiti näyttää”. Neiti vaan istui paikallaan kuin patsas, ei osoittanut pienintäkään kiinnostusta hiekkaa, lapioa saatikka ämpäriä kohtaan. Istui vain ja tuijotti arskat päässä jonnekin tyhjyyteen. Kyllästymiseen saakka tuijotettuaan minun hiekkakakkuperformanssiani, neiti kampesi itsensä ylös ja poistui hiekkalaatikolta, sanomatta sanaakaan.
”Ehe-ehhehe, ei nyt näköjään oikeen tämä hiekkalaatikko ottanut tuulta purjeisiin. Ei varmaan jotenkaan oo vielä hoksannu, mitä täällä pitäis tehhä…” minä selittelin toisille mammoille, keräsin kipot ja kupit ja lähdin neitosen perään. Tyttö oli taapertanut keinujen luokse ja huuteli minulle:
”Äääitiii, äääitiii, kiiikkaaa, kiiikkaa, kiiikkaa, KIIIKKKAAA!!!”
”Aaa, sinä halusitki keinumaan, no kiikataan sitte vaan.”
Siinä neiti sitten kiikkasi, kiikkasi ja kiikkasi ja minä annoin vauhtia ja vauhtia ja vauhtia.
Noh, ei kai siinä mitään, helppoahan tämä on. Minä otan aurinkoa ja lykin vauhtia ja neiti hihkuu innosta.
Katsotaan sitä hiekkalaatikkoa sitten ensi kerralla uudestaan.