Ihana Ipanainen
Vaikka kaamoksen myötä sohvamme on muuttunut seireeniksi, joka kutsuu syleilyynsä ihanilla sulosoinnuillaan, olen päättänyt repiä itseni liikkeelle joka päivä. Eilen olimme tyttösen kanssa uimassa, tänään hyppäsimme bussiin ja ajelimme Hakaniemeen katsastamaan viime lauantaina avatun lastentarvikeputiikki/kirppiksen Ipanaisen.
Suloisen putiikin toinen puoli on tehty kirppikseksi ja toiselta puolelta löytyy mm. kantoliinoja, kantoliinoille soveltuvia takkeja, äitiystarvikkeita ym. ym.
Täällä on mietitty kaikkien viihtyvyyttä, niin lasten kuin aikuistenkin.
Kirppiksellä oli mukava, iloinen ja rauhaisa tunnelma (Vai johtuikohan seesteinen olotilani siitä, että Saana kuorsasi vaunuissa…). Tiskin takana häärivä, Ipanaisen perustajakaksikko huomioi aina kaikki sisääntulijat. Tarjolla oli teetä ja kahvia. Lapset otettiin hymyillen vastaan ja vaunut sai tuoda halutessaan sisälle, vaikka tilat eivät suuren suuret olekaan. Kaiken kaikkiaan mukava levähdys- tai päiväretkipaikka.
Kirppiksen idea on aivan loistava, ainakin tällaiselle laiskalle hinnoittelijalle. Tarvitsee vain varata myyntijakso joko netissä tai myymälässä ja ainoa asia, jonka joutuu itse tuon jälkeen tekemään, on toimittaa puhtaat vaatteet kassissa kirppikselle. Työntekijät hinnoittelevat, järjestelevät ja hoitavat ihan kaiken muun. Myyntiajan jälkeen myyntituotot maksetaan suoraan omalle tilille. Loistavaa!
Lisäinfoa kirppiksestä voit lukea täältä.
Myymälän toiselta puolelta löytyy uusia tuotteita
Näitä koruja minä vähän etsiskelin silloin, kun Saana teki hampaita ja Jyrsi kaikkea mitä minusta löytyi, kuten korviksia, riipuksia, käsirenkaita, sormia, nahkaa…
Saanakin heräili päikkäreiltään sopivasti juuri kun olin saanut kaikki nurkat koluttua. Oli aika laittaa murua rinnan alle. Hetken mielijohteesta rynkytin vankkurit sisään Hakaniemen kauppahalliin. Hävettää tunnustaa, että olen käynyt Hakaniemen hallissa joskus 10 vuotta sitten viimeksi. Silloinkin ainoastaan yläkerrassa. Nyt mentiin alakertaan ja OOH!
Siis se paikkahan on aivan ihana! Miksi ihmeessä en ole käynyt siellä useammin??
Me syötiin lohileipää ja ”piikkaraa”.
Taidettiin olla molemmat ihan yhtä ihmeissään… Ainakin siinä vaiheessa, kun yläkerrassa tajusin meidän eksyneen. Me menimme sinne tavarahissillä, jonne meidät opasti eräs nainen. Kierreltyämme aikamme yläkerrassa, en minä suuntavaistoton ihminen tietenkään löytänyt enää sitä hissiä:
”Hupsistarallaa, äiti on tainnu taas eksyä,” jutustelin Saanalle hissiä pälyillen.
”Huppistararraa!” tuumasi tyttö vastaukseksi.
Onneksi kaupungissa tai kaupassa on hyvä eksyä, sillä ihmisiä parveilee kymmenittäin ympärillä ja heiltä voi aina kysyä neuvoa. Jos minä jotakin olen elämäni aikana oppinut, niin kysymisen taidon. Saimme oikein saattopalvelun takaisin hissille ja pääsimme kuin pääsimmekin ulos siitä satumaisesta labyrintista. Voih, minä meen sinne kyllä pian uudestaankin eksymään!
Mitäs mukaamme sitten, herkkuleipien ja mukavan fiiliksen lisäksi, tarttui?
Keijukaismekko 6€ ja…
aamutakki 3,5€.
Ai niin, JYKÄ! Tyttäresi pyysi kertomaan, että hän haluaa EHDOTTOMASTI tulevaan huoneeseensa tällaisen tapetin. Minä tässä toimin vain viestintuojana, kun Saana ei välttämättä osaa sulle sitä ihan selittää…
