Illan liikutus

Saana köllii sylissäni sohvalla iltaisin ennen kuin Jykä vie hänet nukkumaan. Eilen illalla silittelin pientä tyttöäni ja juttelin siinä samalla:

”Ootko äitin pieni?”

Saana katseli minua, otti tutin pois suustaan, nosti hiukan kasvojaan ja tuumasi:

”Kullta. Piini kullta”.

”Voi niin oot, äitin pieni kulta”, minä jatkoin liikuttuneena.

”Aaaa, jaaa Pampulaa”, Saana lisäsi.

”Niinhän sinä olet, ätin pieni kulta Pampula.”

Rutistin tyttöä rintaani vasten ja sydämeni pakahtui.