I’m in hell. Again!

Keväällä suunniteltiin tulevaa kesää. Päätettiin nauttia kesähelteistä Helsingissä heinäkuu ja suunnata pohjoiseen loppukesästä. Yleensä olemme olleet Ivalossa Helsingin helteiden aikaan ja hiukan ahdistuneena seuranneet säätiedoituksia: Ivalossa sataa ja lämmintä alle 10, Helsingissä paistaa ja on helle. 

Tämän kesän olimme suunnitelleet toisin. Vaan kuinkas sitten kävikään? Karman kalskea sormi puuttui peliin ja kesän kelit ovat olleet paskimmat sitten viimeisen vuosituhannen. Paitsi nyt, tänään on lämmintä ja paistaa aurinko ja ensi viikolla samoin ja ja… Arvatkaa mihin me olemme lähdössä? No Ivaloon tottakai. Tuonne Pohjolan perukoille, jossa hellerajakin on laskettu +10:een. 

Olo on lievästi sanottuna kaksijakoinen. Haluan lähteä, mutta haluan myös nauttia kesäsäästä täällä, missä se vihdoin edes piipahtaa. Jakomielitautisuuteni on kulminoitunut tähän päivään. Yritän pakata (jota vihaan yli kaiken), samalla säntäilen takapihalle heti kun aurinko paistaa. Palaan sisälle sotkemaan pakkaamaan. Huomaan rastaiden syöneet meidän vadelmia, ne pitää peittää. Pyykkikone pyörii. Pesen käsipyykkiä. Käyn ulkona. Käyn Marimekolla mekkokankaan ostossa. Aurinko paistaa, kävelen seuraavalle bussipysäkille. Menee pilveen, hyppään bussiin. Sotken pakkaan, pitäisi imuroida ja käydä kaupassa… tuskastun.

”Miks tämä mennee aina näin? Miks me aina lähetään, vaikka mie en yhtään oo lähtijätyyppiä. Kohta pittää taas lähtiä. Pois sieltä Ivalosta. Uaaah, mie meen nyt pihalle. Siellä paistaa aurinko.”

Jykä lähtee Saanan kanssa viemään kissaa hoitoon, minun ei tarvitse lähteä mukaan. Ymmärrän, en ottaisi itsekään itseäni mukaan.

Juuri nyt istun pihalla ja kirjoitan tätä. Aurinko paistaa ja olo alkaa helpottaa. Kohta menen taas jatkamaan ”pakkaamista”. 

Aamulla lähdetään autolla kohti pohjoista. Sinne minulla on kuitenkin ikävä. Ajellaan rauhakseen ja katsellaan Suomea. Ensimmäinen etappi on Kuopio. Seuraavasta ei tietoa, mennään fiiliksen mukaan ja Saanan jaksamisen ehdoilla. Odotan huomista, sitä hetkeä kun istumme autossa ja Kirka laulaa: ”Valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen…” ja Saana laulaa mukana omaa versiotaan kappaleesta.

Mutta, voisiko joku ensin pakata nuo minun tavarat?