Ivalo watercross ja irti päästetty mama
Eilen oli Ivalon kesän multihuipentuma vesicrossit. Vesicrossit ja niiden jälkeen järjestettävät bileet ovat sellainen jokakesäinen juttu, jonne mahdollisimman moni kylältä poismuuttanutkin ihminen yrittää päästä. Päivä on siis täynnä vanhojen kavereiden kohtaamisia, iloa ja naurun käkätystä.
Mekin päätimme pienestä aamun vesisateesta huolimatta suunnata vesicrosseille. Pakkasimme tyttöselle kuulosuojaimet mukaan, koska moottorikelkoista lähtevä metakka on melko kova.
Tänä vuonna crosseilla oli hyppyri, mikä oli ainakin minun mieleeni kovasti, koska en oikein tajua niistä ajosysteemeistä muuten paljoakaan.
Saanaa ei ihan kamalasti moottorikelkat kiinnostaneet, kuulosuojaimista puhumattakaan.
Jos oikein asemoi itsensä katsomoon voi saada vaikka hartiahieronnan.
Tässä ajetaan kuulema ovaalia…
Siinä vaiheessa kun minä erehdyin kysymään Jykältä, että mitä se ovaali tarkoittaa, serkkuni Henna tuumasi:
”Eiköhän meijän Raisa oo aika lähtiä vähän kiertelemään.”
Näissä tapahtumissa on mukavaa se, että niissä törmäilee vanhoihin tuttuihin, kuten vaikkapa omiin sukulaisiinsa.
Kun vesicrossit iltapäivällä loppuivat, palasimme mummilaan, söimme, levähdimme hiukan ja tälläsimme itsemme biletyskuntoon. Koska mummi ja pappa olivat luvanneet hoitaa Saanaa, mekin päätimme lähteä vähän irrottelemaan pitkästä, pitkästä aikaa.
Veljeni Lauri soitti alkuillasta ja kutsui meidät biitsille hengailemaan ennen iltabileiden alkamista. Niinhän me kaksi vanhusta lyöttäydyimme itseämme lähes 20 vuotta nuorempien teinien seuraan pussikaljoinemme siidereinemme.
Koska Laurilla on kylä täynnä kavereita, löytyy joukosta hyvällä tuurilla joku kännikuskikin, jolta saa pummittua kyydin bilepaikalle.
Vähän kesäromantiikka leijui ilmassa.
Nyt on meilläkin kesän festarirannekkeet hankittuna.
Turo´s hevi gee viihdytti yleisöä, kun saavuimme paikalle.
Bilefiilis alkaa nousta. Tässä minä ja isopäiset rakkaat veljeni.
Martinakin oli halunnut kesän kovimpiin bileisiin esiintymään ja heitti keikan Madonnan kirppispöydästä hankitulla esiintymisasulla.
Martinan keikan aikaan oli sopiva hetki jonottaa vessaan. Tästä ”ovesta” tuli revittyä aika monet läpät ja naurut. Etenkin lapsuuden ystäväni Outi hihkui innoissaan päästessään juuri verholliseen vessaan, koska hänen sukkahousunsa sointuivat verhon väriin täydellisesti. Vessoja oli siis kolme, joista yhdessä oven virkaa toimitti peitto. Siinä jonottaessamme veikkailimme aina kenen kohdalle verhonakki napsahtaa.
Illan kliimaksina lavalle ja lavan viereen hyppäsi E-type.
VAROKAA PARIA IRTIPÄÄSTETTYÄ ÄITI-IHMISTÄ!!
Suku on pahin parhain.
Wau, lavalla oli tulta, lieskoja ja mahtava ysäripermis. Musa tais tulla enimmäkseen playbackina, mutta eipä tuo meikäläisten menoa haitannut.
Kaiken kaikkiaan loistava kesäyö takana. Oli niin mahtavaa törmätä vanhoihin tuttuihin vuosien takaa, nauraa ja heittää huulta. Samalla myös pahoittelut, mikäli olen jonkun ohi viipottanut tunnistamatta ja tervehtimättä. En todellakaan tee sitä tahallani, nykyään vaan en kaikkia tuttuja välttämättä ulkonäöstä enään tunnista. Kannattaa jatkossa tulla rohkeasti itse vaan nykäisemään minua hihasta, jos innostaa pari sanaa kanssani vaihtaa.
Tänä aamuna heräsin patakinnas suussani ja päässäni pieni jyskytys. Eiliset kauniin punaiset kynteni näyttivät nyt päivänvalossa jotenkin korneilta ja käteni turvonneilta. Mutta aurinko paistaa ja mummilan kaapista löytyi buranaa, joten me taidamme suunnata biitsille. Mukaan ei pakata pussisiidriä, vaan hiekkaämpäri ja lapio.
