Jee, nyt se on täällä!!

Eilen meille ei myyty eioota ja saimme kantaa kotiin uuden perheenjäsenen. Ei tämä se sama vempain ole, jota alunperin olimme hankkimassa, mutta kuulema ihan hyvät speksit on tässäkin…

Tämähän toimii kuin ihmismieli. Tai oikeastaan melkein nopeammin kuin tämän ihmisen mieli. Minusta tuntuu, että en ehdi kuin ajattelemaan seuraavaa liikettäni, niin kone tekee sen jo. Uskomatonta! Minä en oikeasti ole tiennyt, että tietokoneet ovat näin nopeita. Olin niin tottunut siihen meidän vanhaan veivaten voittoon versioomme.

Plussana vielä tuo helmenharmaa väri, ooh.

 

Eilen postiluukusta kolahti myös tämä. Vihdoin ja viimein. Tilasin lehden jo ennen joulua ja kun lehteä ei kuulunut, olin varma, että siinäkin oli sattunut joku EIOO. Ehkä paras kuvienkatselu- ja haaveilulehti (minä en oikein jaksa lueskella mitään ihmiskohtaloita, enkä paljoa muutakaan). 

 

Koska päivä meni niin mahtavasti putkeen, päätin sen kunniaksi leipoa edellisessä tietsikkakaupassa suunnittelemani puolukka-kinuskikääretortun. Siitäkin tuli hyvää.

 

 

Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään… Miksi minä en ostanut ässäarpaa?