Kevennetään kohti joulua
”Pitäisköhän vähän vähentää tuota hiilareiden mättämistä?” mietiskelin Jykälle ennen nukahtamista.
”Joo, voitais. Käydään huomenna ostamassa vihanneksia ja juureksia.”
Seuraavana päivänä työnsimme ostoskärryt pitkästä aikaa Lidliin. Heti porttien jälkeen silmäni osuivat hauskannäköiseen suklaalevitepurkkiin.
Hitto, mie oon aina halunnu maistaa tuota. Mie haluan sen. Mie kyllä ostan sen.
Tarrasin kaksin käsin purkkiin ja päättäväisesti suunnistin kohti ostoskärryjämme, jotka Jykä oli parkkeerannut vihannesosastolle. Rakkaan mieheni silmät olivat pulpahtaa ulos päästä, kun hän huomasi minun raahaavan lähes kilon painoista suklaa-pähkinä-maitokreemilevitepurkkia ostoskärryjä kohden.
”MITÄ?!” kysäisin ihan pikkuisen närkästyneenä hänen ilmeestään.
”Eeei, ei mitään. Mä vaan… Mikä toi on?”
”No tämä on kuule semmosta levitettä, jota mie aijon survoa nuitten vanilijarinkeleitten päälle makianhimon iskiessä, ku ei suklaata kerran syyä”, selitin ja kahmaisin toisella kädelläni hyllystä vanilijarinkelipussin.
”Ööö, aha.”
”Mie oon aina halunnu maistaa tätä, enkä oo koskaan maistanu ja sitä paitsi tätä tullee kerralla syötyä ihan varmasti vähemmän ku suklaata, enkä mie sanonu, että haluan kaikki hiilarit jättää, vaan potut, pastat ja semmoset. Kyllä sitä jotaki herkkua pittää elämässä olla.”
”Niin tietty. No, otanks mä nyt nää porkkanat?”
”Joo, joo, kyllähän me nyt kevennetään, niinku illalla suunniteltiin.”
”…”
Kuola valuen paahdoin illalla vanilijarinkelit, keitin teetä ja levitin tuota taivaallista suklaa-pähkinä-kreemilaavaa niiden päälle. Jo tuoksukin kertoi, että kohta on makujen juhlat huulilla.
Voi elämä, se oli hyvää.
Ja mulla on sitä melkein KILON purkki.
Sitä voi myös vain kahmaista lusikalla suuhunsa akuutin makeannälän iskiessä. Mmmm. Pari lusikallista yleensä riittää, joten sitä oikeasti tulee syötyä kerralla paaaljon vähemmän kuin suklaata.
Mikä ihana dietti! Oikea jouludietti.