Komsiopallo

Saana sai kummisetäni perheeltä syntymälahjaksi perinteisin lapin lasten korun, komsiopallon. Hopeisen helisevän korun uskotaan karkoittavan pahoja henkiä ja maahisia sekä tuovan hyvää onnea lapselle.

Koru roikkui aikoinaan saamelaisvauvojen kantokopassa, komsiossa. Komsio tehtiin puusta ja poronnahasta. Siinä oli helppo sitoa vauva matkaamaan poron kylkeen tai vaikka äidin selkään. Olipa tuo koppa muotoilunsa ansiosta niin innovatiivinen keksintö, että mikäli se sattui plumpsahtamaan vaikka järveen, jäi se kellumaan veden pinnalle, eikä vauvalle käynyt kuinkaan.

Minunkin piti laittaa koru roikkumaan saanan rattaisiin… Mutta muttaku se on niin hieno, ja minähän tuota vauvaa enimmäkseen kuitenkin kannan, niin olenhan oikeutettu lainaamaan korua siihen saakka kun voin luovuttaa sen tytön kaulaan.

Tuosta korusta on ollut valtavasti iloa (äidin lisäksi) Saanalle jo nyt. Aina kun tyttö istuu sylissäni, hän näpertää tuota kilisevää palloa.

Sitä on myös niin mukavaa imeskellä. Huom. Saanalla ei ole hampaita, joten ei tarvitse pelätä niiden puolesta.

Saana tunkee pallon yleensä aina suuhunsa ja pyörittelee sitä siellä.

Tätä leikkiä tyttö jaksaa jatkaa vaikka kuinka kauan.

Myös iltaisin kun tuudittelen tyttöä sylissäni ennen sänkyyn laittamista, Saana näpertelee tuota korua. Mikäli hän yöllä herää itkemään, korun näpertäminen rauhoittaa tyttösen uneen todella nopsaan.

Minun rintakehäni tosin ei näytä nykyään kovin imartelvalta. Saanan käsittelyn jäljiltä, se punoittaa ja on täynnä pieniä naarmuja ja mustelmia. Mutta mitäpä tuosta, viepähän huomion roikkurinnoistani tuohon kirkkaanpunaiseen kaulaan.

Kyllä on esi-isäni olleet fiksua porukkaa, ei voi muuta sanoa. Mahtaakohan nykyään niin muodikas bola-koru olla tämän kopio…