Koristeöverit

Kaksi harakkaa eilen Stockmannilla:

”Kraak, kraak, värejä, kraak, kiiltäviä värejä, Kraak, kraak, kraak!!”.

”Kraak, kraak, hopeaa, kraak, kraak, kiiltävää”.

”Kraak, kraak, kiiltäviä pastellivärejä, kraak, kraak, HALUAN, TARVIN KRAAK, KRAAK!!”

”Kraak, mulla on vähän paha olo, kraa…”

”Krrr… mullaki särkee päätä ja ahistaa. …aak.”

”Lähetäänkö pois täältä? Kraahuoh.”

”Lähetään! Kröyh.”

Niin me poistuimme Stockmannilta ostamatta yhtään mitään. Oikeastaan aivan mielettömän mahtavaa huomata, että minä en tarvitse kaikkea tuota saadakseni kauniin joulun ja hyvän joulumielen. Väitänpä, että joulumieleni on jopa parempi nyt, kun en ole tuhlannut rahojani tuohon kaikkeen tavaraan. Sitä paitsi minulla on kaapit pullollaan erilaisia joulukoristeita, mitäpä jos käyttäisin niitä… Kirppariltakin olen löytänyt muutaman jouluisen aarteen, jotka aion ripustaa tänä jouluna kuuseen. Sitä paitsi, suunnittelin jo syksyllä, että tänä jouluna meillä ei kiillä eikä kimalla mitkään muut kuin valot.

Tänään olen pikkuhiljaa jatkanut kotimme somistamista:

Vanhan senkin nuppiin ripustin viime jouluna Lauralta lahjaksi saadut kauniit pallot

Senkin päälle olen kerännyt vanhoja astioita, mummon vanhan kynttilätelineen, kaapista löytyneen tontun sekä serkultani joululahjaksi saadun kynttiläkipon. Mandariineihin pistelin neilikoita, niistä lähtevä tuoksu on ihana. Meillä on kotona ollut neilikkaomenoita joulukoristeena niin kauan kuin minä muistan. Omenoiden tekeminen oli aina minun joulutehtäväni. Ja niin se on edelleenkin. Teini pitää neilikkataukoa ja Saana on vielä vähän liian pieni tuohon puuhaan. Ai niin, karkkikeppejä pitää olla vähän joka paikassa.

Lasivitriinin päällä töröttää paperinen joulutähti, jonka sisään survoin valosarjan. Kaapista löytyi lisää Lauralta saatuja lahjoja, tonttutyttöset nimittäin. Valkoisessa ruukussa röhnöttää joku viherkasvi. 

Tuota, tuota, näitä tonttuja löytyy nyt joka kaapista… Pottunenätonttu hyppäsi ikkunan eteen mummon vanhan kynttilänjalan kanssa. Ulkoa (omalta pihalta) nappasin kuusenoksan ja laitoin sen tuohon vanhaan lasipömpeliin.

Kuusen oksan päälle tein narusta letin, johon ripustin viimevuotisia joulukortteja. Säästän niitä aina muutaman, jotta voin halutessani käyttää niitä seuraavana vuonna joulukoristelussa. Nykyään ihmiset muuen lähettävät vähemmän ja vähemmän kortteja. Sääli minulle, sillä niitä on ihana saada. Itsehän lähetän aina tuhansia joulukortteja kaikille…kröhöm… Totta puhuakseni, en ole tainnut elämäni aikana lähettää ainuttakaan joulukorttia. On se ihme, ettei ihmiset lähettele minulle enää niin paljoa kortteja.

Tästä on tonttu Toljanterin hyvä jatkaa koristelua ja vallankin riittää nämä omat koristevarastot. Tuskin edes käytän kaikkia koristeita.

Hyvää perjantaita!

PS: Kyllä, olen löytänyt lumihiutaleosion puhelimeni kuvankäsittelyohjelmasta! Eikö oo ihania!!

PPS: Täällä ois sinisiä, hohtavia, mattapintaisia kuusenpalloja ihan sikana. Saa ken tarvii. Turhat koristeet kiertoon!!