Kun yritin estää lähikaupan ryöstön...

RetroPrinsessa

Me asutaan mukavalla, rauhallisella asuinalueella melko lähellä keskustaa. Mukavan tästä alueesta tekee se, että täällä on paljon kävelyteitä, puistoja ja lenkkeilymaastotkin ihan vieressä. Autoteitä ei ole lähettyvillä, joten Saanan kanssa voi huoletta ulkoilla ja antaa neitosen taapertaa. Täällä on myös mukavia leikkipaikkoja ja pari leikkipuistoa. Pidän myös siitä, että kulmakuppiloita ei ole ainuttakaan, ainoastaan pieni mukava lähikauppa.

Minusta on kivaa käydä siinä kaupalla, kun myyjät tunnistavat meidät ja jutustelevat niitä näitä samalla kun teemme ostoksia. Samalla kun kyläkauppa on ihana kohtaamispaikka, se on myös varsinainen parasiittimagneetti. Kaupalla työskentelee yleensä yksi, joskus kaksi myyjää ja kun vartioita tai muutakaan ei ole lähimaillakaan, ovat varkaat ja rötöstelijät huomanneet sen oivaksi "asiointipaikakseen".

Tänään olimme taas menossa käymään kaupalla. Samaan aikaan aseman suunnasta asteli pari... noh, sanotaan vaikka, että ei potentiaalisen maksajan näköistä äijää kauppaa kohti. Heillä oli vajaa kaljakeissi mukanaan, jonka vaan jättivät tien varteen ja astelivat ilmeettöminä kauppaan. Saana ja minä heidän perässään. Kaupassa äijät keräsivät hyvin määrätietoisesti korin täyteen lihaa ja muutakin ruokaa ja toinen kantoi kahta kaljakeissiä käsissään. Olimme Saanan kanssa menossa kassalle, kun myyjä kysyi, että voisimmeko odottaa hetkisen, koska hän epäilee miesten yrittävän varastaa ne tavarat. 

Myyjä seisoi oven edessä ja kertoi, että toivoisi sen estävän miesten ryöstöaikeet. Hän oli jo painanut vartijoiden hälytysnappia heti kun oli nähnyt miesten astelevan kauppaan, mutta eihän niitä vartoita näkynyt mailla eikä halmeilla. Minä houkuttelin Saanan karkkihyllylle kaupan nurkkaan kasailemaan muumilaatikoita pinoon ja menin myyjän kaveriksi ovelle seisomaan. Säälittihän minulla se reppana ja ajattelin, että pieni tuki ei olisi haitaksi. Joskus aiemminkin olen estänyt teinien kaljanpöllimisaikeet seisomalla portsarina ovella. Olisihan meidän pitänyt myyjän kanssa tajuta, että tällä kertaa kyseessä ei ollut mikään pahainen teiniporukka, vaan paatuneen ja tunteettoman näköinen parivaljakko. Mutta kun ei tajuttu, niin ei tajuttu...

Pian äijät harppoivatkin kaupan perältä rivissä meitä kohti, suoraan meidän päälleemme. En muista mitä siinä myyjän kanssa huudettiin, kun tilanne olikin yhtäkkiä riistäytynyt käsistä ihan totaalisesti. Toinen miehistä tarrasi rinnuksiini kiinni ja heitti minut roskapönttöä vasten. Myyjä heitettiin toiseen suuntaan. Ilmat tyhjenivät keuhkoistani iskeytyessäni roskista vasten ja jouduin hetken keräilemään luitani kasaan ja haukkomaan henkeäni. Siinä vaiheessa äijät astelivat ulos kaupasta korillinen ruokaa ja yksi kaljakeissi mukanaan. Toinen keisseistä näkyi tipahtaneen kaupan lattialle käsirysyssä. Kun sain toimintakykyni takaisin, olin aivan täynnä raivoa. Huusin myyjälle, että soittaa poliisit ja säntäsin ulos kaupasta, aikeissani painua äijien perään. Näin heidän kylmästi vaan tallustelevan asemaa kohti. Päätin juosta perään. Onneksi tässä kohtaan alkoi tajuntanikin palailla ja aivotoimintani käynnistyi: Juokset nuo kiinni ja teet mitä? Otat turpaas. Saanaki kaupassa vielä. 

Käännyin ympäri ja palasin kauppaan. Huomasin voimieni hävinneen ihan totaalisesti, olin ihan vetelä ja käteni tärisivät, kurkussakin tuntui oksennus. Myyjä kävi vielä vähän kierroksilla, eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Plarasi valvontakameraa etsiäkseen hyvää kuvaa varkaista poliiseille, mutta ei ollut muistanut soittaa heille. Ei muistanut poliisin numeroa... Vartioita ei näkynyt vieläkään. Juttelimme hetken myyjän kanssa vielä tapahtuneesta. Keskustelu sujui lähinnä näin:

"Voi jumalauta! Voi jumalauta! Aivan järkyttävää, miten ihminen voi olla nuin kylmäkiskonen ja kamala? Ei helvetti!"

"Voi mä oon niin pahoillani, että suhun sattu. Otatsä tän juuston? Mikä se poliisin numero on? Mistä mä löydän hyvän kuvan niistä?"

"Mitä tuossa ois voinu tehä? Aattele jos ois ollu vaikka pesismaila. Oisin varmasti vetäny sillä sitä päähän. Niin ja sitte istunu käräjillä, syytettynä hätävarjelun liiottelusta ja jotunu maksamaan sille jotku jättikorvaukset. Ei helvetti tätä systeemiä, oikiasti. Mitä te voitte noille, ette mittään?"

"Eipä siin muuta voi ku yrittää puhuu ja sit väistyy tieltä, jos ei puhe auta."

"Ei hitto tätä voi tajuta. Kyllä pitäis vartija olla täällä koko ajan. Tai teille pitäis saaha semmoset sähkölamaannuttimet. Joku uus laki siihen, että yksin työskentelevällä vois olla sähkölamaannutin turvana. Varmasti vähenis tämmönen. Ei kai sillä mittään pysyviä vammoja saa aikaseksi"

"Se ois kyl hyvä. Ei kai siitä mitään vammoja jää."

Näissä tunnelmissa jätin yhteistietoni kauppaan varmuuden vuoksi ja lähdimme tyttösen kanssa kohti kotia ja lounashetkeä.

Minulla on paljon ymmärrystä erilaisiin asioihin ja monenlaisille ihmisille. Koen myötätuntoa sellaista ihmistä kohtaan, joka nälissään pihistää kaupasta itselleen jotakin syötävää. Tuollaiset kylmäkiskoiset, paatuneet, narsistiset loiset taas, heille ei irtoa ymmärrystä yhtään, ei yhtään. Tämän päiväisen tapahtuman jälkeen ei sitä hiukkaakaan, mitä joskus on ehkä irronnut. Oikeastaan juuri nyt minä melkein toivon, että tukehtuisivat siihen ruokaan ja kaljaan jonka kaupasta varastivat. 

Ja tiedän, että heidän lapsuutensa ja elämänsä on voinut olla raakaa ja kovaa, mutta sekään ei oikeuta ketään toimimaan niin kuin nämä toimivat, ei ketään. Toivottavasti vanha sananlasku pitää paikkansa ja paha saa aina palkkansa tässä maailmassa. Mutta lisättäköön vielä, että toivottavasti pahalla on aina mahdollisuus myös parantaa tapansa.

Kyllä tänään paljon mietityttänyt erityisesti kuitenkin se, kuinka tämä meidän yhteiskuntamme tavallaan suojelee rikollisia. Ihan oikeasti, mikäli minä olisin jostakin siinä rytäkässä saanut käteeni jonkun mailan, kiven tms. ja lyönyt päälleni käynyttä roistoa sillä vaikka päähän ja tämä olisi iskusta jotenkin vammautunut, niin minähän siitä syytteeseen joutuisin. Se tunne, kun päällesi hyökätään, varsinkaan ilman mitään syytä, on jotakin sanoinkuvaamatonta. Siinä sekoittuu viha, kauhu ja pelko yhdeksi mössöksi ja se saa sinut toimimaan sekä puollustamaan itseäsi seurauksista piittaamatta. Sen minä tänään tunsin, opin ja ymmärsin.

 

Kommentit

Silkkitassu

Voi apua! Ihan kylmää lukea tätä.. ja kyyneleet nousee silmiin. Onneks ei teille käynyt pahemmin, tossahan helposti niillä olisi voinut olla puukko mukana. :O

Raissi
RetroPrinsessa

Niinpä. Minä aasi, kun tuppaan ensin toimimaan ja mietin vasta sitten...

sameka (Ei varmistettu)

Ei luoja! Hirveä viha/raivo iski mulle! Siis monesti olen miettinyt että lähtisinkö perään jos jotain tuollaista tapahtuisi..no sie meinasit. Voi kunpa oisin maailman vahvin ihminen...

Vierailija (Ei varmistettu)

Kauhee :O toimit kyllä todella rohkeasti! Varmasti olisi tehnyt mieli vielä juosta perään ja yrittää ottaa äijiä kiinni, mutta onneksi tajusit mitä olit tekemässä. Olisi voinut käydä todella pahasti.

Raissi
RetroPrinsessa

Vähän tyhmän rohkea olin kyllä. Sain Jykältä jo noottia, että pitäis enemmän miettiä ennen kuin toimii, varsinkin kun Saana on mukana. Onneksi ei sattunut mitään kummempaa. Kyllä minä varmasti ensi kerralla muistan... 

sameka (Ei varmistettu)

Juu varmaan muistat...

phocahispida

Noi tilanteet, jossa joku tulee kimppuun, on tosi hurjia. Olen ottanut itse turpiini viimeksi lapsena, mutta ei sitä silti unohda.

Miehen kimppuunhan hyökkäsi kaksi aineissa toikkaroivaa pyörävärasta - meidän kotipihalla. Meinasi henki lähteä, kun kuristivat ja pahoinpitelivät. Onneksi pääsi karkuun. Tosin koko taloon piti vaihtaa lukot, kun veivät pyörien lisäksi myös miehen avainnipun. Olipa tosi kiva lähteä sen jälkeen koiran kanssa yömyöhään pihalle, vaikkeivät edes minun kimppuuni olleet käyneet.

Mieskin yritti vaan kysyä, että millä asioilla ovat siinä pihalla ramplaamassa pyöriä. Välillä sitä miettii, että vaikka rohkaistaan puuttumaan kiusaamiseen ja pahoinpitelyihin ja varkauksiin, niin oma henki voi olla herkässä ja joutua itse vielä oikeudelliseen vastuuseen...

Toivottavasti ei jäänyt nyt mitään pelkoa lähikaupassa asioimista kohtaan, näissä jutuissa kun ei aina järjellä ja tunteella ole paljon tekemistä keskenään...

Raissi
RetroPrinsessa

No ihan hirveä juttu tuo miehes juttu. Narkomaait on siitä vielä hankalia, koska ovat niin arvaamattomia, kun ei voi tietää mitä ovat vetäneet. Hankala yhtään ennustaa sitä heidän reagointiaan ja käytöstään. 

Ja just tuo pointti, kun haluaa ja yrittää puuttua epäkohtiin ja vääryyteen, niin saattaa saada itse pataan tai joutua raastupaan. Paskaa.

Ei mulla mitään pelkoja jäänyt, onneksi.

#MOMFIE

Voi ei miten epäreilua! Olet kyllä tosi rohkea vaikka ehkä tyhmän rohkea. Muhun tämän sortin tapahtumat ovat vaikuttaneet niin että epäilen jokatoista kadun kulkijaa hulluksi hyökkääjäksi ja kierrän kaukaa...

Raissi
RetroPrinsessa

Nuo pelot on kyllä ikäviä myös. Varovainen on fiksu olla, mutta pelot taas helposti rajoittaa elämistä. Toivottavasti ei kovin kova tuo sinun pelkosi ole.

Ella F.
Siperian Ella

Eikä, ihan kamalaa! Nyt oli onni että säilyitte suhteellisen ehjin nahoin. Ja mikä kumma se alkukantainen raivo onkaan, mikä pistää juoksemaan perään? Onneksi tuli järki väliin. Niinhän se on, että kätännön ihmisenä sitä on tottunut toimimaan ensin ja ihmettelmään sitten myöhemmin, ehkä kuitenkin seuraavan yllättyksen sattuessa tyydyt pirauttamaan poliisille. 

Onneksi ei käynyt huonommin!

<3

Raissi
RetroPrinsessa

Oiskohan joku isosiskon oireyhtymä, että kaikkeen pitää puuttua ja järjestellä muidenkin asiat :D Se on vaan niin turhauttavaa soitella poliiseille, kun niillä saattaa kestää tuntikin ennenkuin ehtivät paikalle, eikä niistä siinä vaiheessa ole enää paljoakaan apua akuutin tilanteen ratkaisemiseksi...

 

Ella F.
Siperian Ella

Ha, oot kyllä ihan oikeassa noista kytistä, oonko muuten kertonut sulle kun kerran soitin poliisille kun edellä kävelevä hiippari pisti kadunvarrellisen autonikkuinoita kappaleiksi ja poliisi pyysi mua SEURAAMAAN tyyppiä siihen saakka, että ehtivät mukaan? Mä kyllä ilmoitin, että en varsinaisesti ole mikään mestarietsivä...

Raissi
RetroPrinsessa

Se on sitä kansalaisaktiivisuutta kato :D :D

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mikä tätä maailmaa vaivaa?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!? Onneksi ei käynyt pahemmin.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Voi ei, aika hurja tapahtuma. :( Onneksi selvisit säikähdyksellä!

Ja komppaan kyllä, mullakaan ei ihan hirveesti oo sympatioita tollasia tyyppejä kohtaan. Itekin oon sellanen, että meen kyllä ihan sumeesti ajattelematta väliin, ja on ihan hirveetä aatella, että sais ite turpaan sen takia, saati, että menis ite vetämään turpaan puolustukseksi ja sais siitä syytteen. Helvetin "oikeus"järjestelmä.

Raissi
RetroPrinsessa

Niinpä! Vieläkin käyrä kohoaa kun miettii niitä tyyppejä. Sekin vielä, että porukka tulee ihan vartavasten tänne "kauppaan" kun tietävät, ettei niille voida mitään. KYLLÄ KYRSII!!

CougarWoman
CougarWoman

No huh. Olen itse ollut vuosia töissä pk-seudulla kioskissa (yksin iltavuorossa), ja meitä ohjeistettiin ihan suoraan, että mikäli pientäkin väkivallan uhkaa on ilmassa, niin älkää menkö väliin. Vakuutus korvaa varastetut tavarat kyllä.

...Niitä pahimpia puistokemistejä tosin siitäkin huolimatta välillä poistelin niskaperseotteella.

Raissi
RetroPrinsessa

Niinpä. Siihen jotenkin tottuu jos työskentelee paikassa, jossa asiakkaana on päihteidenkäyttäjiä ja sellainen terve pelko päihteidenkäyttäjiä kohtaan katoaa. Itselläni ainakin on näin näköjään käynyt...

Oranssinen
50 shades of a Lady

Huh, onneksi säästyit vielä pahemmilta kolhuilta. Kuinka pikkuneiti otti tilanteen?

 

Raissi
RetroPrinsessa

Ei Saana tajunnut ollenkaan tapahtunutta, kun kasaili hienoa tornia muumilaatikoista kaupan perällä.

AS-N (Ei varmistettu)

ARGHT !
Olen kaupan alan yrityksen työterveyshuollossa töissä ja minä niin vihaan näitä tilanteita kun ihmiset eivät tajua mitä tekevät ! Tajuan, että ärsyttää kun kaupasta viedään tavaraa ja mikäli varkaat jäävät kiinni, niin heidän saamat sanktiot ovat pienet.
MUTTA tavara kaupassa on vakuutettua ja usein varkaiden taskuista löytyy ASEITA (kyllä, esim käytettyjä piikkejä, puukkoja ja tuliaseita), joten suosittelen lämmöllä pysymään kaukana tilanteesta.

Huh, nousipa verenpaine tästä postauksesta.

Raissi
RetroPrinsessa

Se tässä minullakin on varmaan vähän ongelma, kun työskentelen itse juuri kyseisen "asiakasryhmän" parissa, eri sektorilla kylläkin. Jotenkin sitä on niin tottunut toimimaan omien asiakkaiden kanssa, ettei tajua että koko Helsingin "asiakkaat" eivät "tunne" minua, eikä auktoriteettini yletä kaikkialle :)
Tulipahan hyvä muistutus tästäkin.

VirpiK. (Ei varmistettu)

Hui, eka ajatus mulla oli että mitä jos ne ois tuikannut sua puukolla tai vetäneet ns. tunnin turpaan, mitä ihmettä pikkanen Saana - tyttö siinä olis ajatellut. Onneksi niin ei käynyt. Ymmärrän kyllä primitiivireaktiosi, ehkä se on myös tietynlaista pikkukylän tytön reagointia ..

Raissi
RetroPrinsessa

Kyllähän se olisi ollut mahdollista. En todellakaan ajatellut siinä tilanteessa loppuun saakka, enkä osannut kuvitellakaan, että olisivat noin kylmiä ja röyhkeitä. 

Kommentoi