Kusipään keksintö
Saavuimme tiistaina iltapäivällä kotiin. Jo eteisessä hengitystiemme tukki miljoonien banaanikärpästen armeija. Meidän teinipariskuntamme, joka oli aika-ajoin meillä talonvahtina lomamme aikana, oli ilmeisesti unohtanut banaanin viikoksi, pariksi pöydälle. Oikeasti, en ole missään koskaan nähnyt niin paljon pikkukärpäsiä kuin meillä tiistaina. Kärpästen herrana hääri teinipariskunta keittiössä valmistaen meille yllätyspäivällistä, jonka söimme sattuneesta syystä ulkona.
Alkoi aivan järjetön ja järjen vievä kärpästen häätöoperaatio. Ihan ensimmäiseksi tukin kaikki tuuletusaukot, suihkutin purkin Raidia kotiimme ja pakkasin konkkaronkan autoon, jolla pakenimme Ikeaan. Kotiin palatessamme kärpäsiä oli jäljellä ehkä noin puolet, eli edelleenkin muutama miljoona. Jykä metsästi netistä baananikärpästen pyydystysohjeen, jolla saimme pari miljoonaa paskiaista pois päiviltä. Päätimme myös testata kärpäspaperia loppuihin höntiäisiin.
Virhe, suuri virhe!
En tiiä mitä tuo keltainen mönjä paperissa on, mutta se on jotain ihan kamalaa. Missä lie tuotekehittelyn saralla on menty mönkään, koska siihen ei juurikaan kärpäset tartu, mutta tuo keltainen mönjä tarttuu IHAN JOKA PAIKKAAN. Eikä irtoa sitten millään, ei oikein edes asetonilla. Tuo liimapaperi on suunniteltu niin kieroutuneen ovelasti, että sen voi epähuomiossa luulla saaneensa ripustettua roikkumaan johonkin, mutta heti kun silmä välttä se tippuu ja levittää liimatahnaa kaikkialle. Sen lisäksi, että kädet ovat keltaisessa smegmassa, myös keittiön työtasot ja lattiat ovat tahman peitossa. Yritäpä poistaa smegmatahnaa keittiöluutulla tai paperilla… Kaikki takertuu kiinni tahraan, tahra itsessään taas ei liikahda mihinkään.
Loppupeleissä homma menee niin, että jollakin palaa hermot totaalisesti liimamöhnäsmegmaan ja se hakee purkin asetonia varastosta ja hinkuttaa tahrat sillä irti tasoista. Lähtihän ne vihdoin, mutta niin lähti kaikki muukin. Voi elämä!
Täällä sitä nyt suunnitellaan tasojen uusimista asetonin katkussa. Sen minä vaan sanon, että silkkaa vittuilua koko kärpäspaperi.
Muuten teinien kodinhoito näytti sujuneen suhteellisen hienosti. Kotona oli imuroitu, ei ollut kaaosta ovella vastassa ja ruoka tuoksui. Illalla tosin nojatessani sohvamme käsinojaan, huomasin sen olevan irti… Kukaan ei tiedä tapahtuneesta luonnollisestikaan mitään. Noo, ei tämä ole mitään kärpäspaperin rinnalla. Ikean 10-vuoden runkotakuu korvaa uuden käsinojan murtuneen tilalle. Se on postissa jo tulossa.
Kukahan nuo meidän laukut taas purkaisi? Minä en voi, koska sormeni ovat liimaantuneet keltaisella smegmalla kiinni näppäimistöön.
”Jykää, heitä sitä asetonia tähän näppikselle, niin pääsen hommiin.”