Kyllä se NYT onnistuu!
Hmm… Minulla on elämässä muutama kantapään kautta opittu kauneussääntö: 1. Älä ikinä sovi mitään menoja suoraan kampaajan jälkeen. 3. Ota kampaajalle AINA mukaan huivi, pipo tai hiusnipsuja. 3. Älä ikinä sovi mitään menoja suoraan kasvohoidon jälkeen. Ja sitten on vielä sellainen yleispätevä sääntö, että jos joku ei toimi, niin se ei vain toimi.
Kasvohoidon jälkeen ei yksinkertaisesti ole kanssaihmisiä ajatellen mielekästä vaellella yhtään missään muualla kuin kotona. Kampaajan jälkeen hiukset ovat todennäköisesti ihan järkyttävät. Vaikka leikkaus, värjäys tms. käsittely olisikin onnistunut, kampaaja pilaa kaiken todennäköisesti siinä vaiheessa, kun hän päättää hiukan ”laittaa” sitä sinun tukkaasi. Siksi mukana PITÄÄ EHDOTTOMASTI olla jokin juttu, jolla voi kuontalonsa peittää kotimatkan ajaksi, ja siksi on parasta mennä juurikin suoraan kotiin. Tuota yleispätevää sääntöä minun on ilmeisen vaikea jotenkin sisäistää, koska tasaisin väliajoin minä rikon sitä. Jostain syystä tykkään hakata päätäni seinään tässä asiassa. Viime perjantaina päätin pelata oikein kunnolla venäläistä rulettia ja rikkoa kolmea noista säännöistäni samaan aikaan…
Olen ottanut esimmäisen pilalle menneen permanenttini joskus ala-asteella. Silloin laiskasti taipuvat hiukseni eivät kihartuneet. Muutaman vuoden päästä tuosta päätin taas kokeilla kiharaa. Kävin samalla kampaajalla, joka edellisen epäonnisen reissun muistaen päätti tehdä kiharat, jotka todellakin pysyvät. Sain mummojen juhannuspermiksen ja karrelle palaneen karitsanperseen. Opiskeluaikana minulla oli permis, jossa puolet hiuksista kihartui ja puolet jäi suoraksi. Viimeisin epäonninen permisreissu tuli tehtyä raskausaikana. Hiukset roikkuivat suorina ja velttoina rullien poistamisen jälkeen. Minulle tehtiin kahden viikon päästä uusi permis, sama juttu paitsi, että tukkani kuivui ihan koppuraksi.
Ja kuinka ollakaan istuin viime perjantaina taas kampaajan tuolissa. Permanentissa. Mutta nyt ei kyseessä ollutkaan mikä tahansa peruspermis, vaan beach wave- käsittely, joka on sellainen helppo; kostuta, rutistele, suihkaise suolasuihketta ja mene-tyyppinen juttu. Nyt ollaan kuulkaa ihan uusilla permiksen aalloilla tässä.
Torstaina minulle tuli yllättäen myöskin eräs suhteellisen tärkeä tapaaminen tuolle samalle päivälle. Yritin epätoivoisesti sopia sitä tapaamista ennen kampaajaa, mutta jostain syystä kello 7 ei sopinut kenellekään muulle kuin minulle. Tapaaminen sovittiin siis suoraan kampaajan jälkeen. Arvioidun kampaajareissun keston jälkeen… Tuli sitten vähän kiirus siinä. Rullat auki, huuhtelut, parit huolimattomat hutaisut saksilla ja hiukset vielä kosteana menoksi. Jäi laittamatta suolasuihkeet, muotovaahdot tai yhtään mitkään, mitkä olisivat vähän edes tukeneet uutta menevää kampaustani.
Ulkona satoi ja tuuli. Koska hiukseni eivät todellakaan ole kihartuvaa tyyppiä, tämä on erittäin huono juttu. Tuuli on hiusteni pahin vihollinen. Vilkaisin ratikassa istuessani ikkunasta heijastuvaa peilikuvaani ja meinasin parahtaa itkuun. Näytin parhaat päivänsä nähneeltä lattiamopilta. Hiukset olivat juuresta hiukan laineilla, mutta latvat sojottivat piikkisuorina sinne sun tänne, jakausta ei ollut missään, mallista puhumattakaan. Näytin ihan variksenpelättimeltä. Menipä tosi rennoissa merkeissä se tapaaminen, kun kaikki keskittymiskykyni kohdistui variksenpelättimen epätoivoiseen haromiseen.
Katsokaa nyt tätä!!!
Kun vihdoin selvisin kotiin tuskaiselta reissultani, käytin ensimmäisen puolituntisen kiroilemiseen ja seuraavan puolituntisen hiusten uudelleenmuotoiluun. Kostutin ne kunnolla, laitoin muotoilutuotteita ja rutistelin kuivaksi. Ihan suht siedettävä siitä tuli, mutta kyllä tästä on kätevyys kaukana.
Lauantaina käärin moppiin kokeeksi lämpörullat. Tuli siitä vähän siedettävämpi, mutta ei tämäkään mikään nopea ratkaisu ole.
Onko sellaista? Nopeaa hiusmallia siis. Tällaiselle liuhuletille, joka ei halua ihan kynittyä kananpersettä. Tosin se olisi varmasti se helpoin ratkaisu. Mutta joo, olisikohan nämä minun permiskokeilut nyt tässä.
Tuskinpa vaan…