Laiska lauantai

RetroPrinsessa

Eilen oli sellainen tekis mieli tehdä, mutta ei viitti-päivä. Onko teillä koskaan sellaisia päiviä, että mielessä pyörii kaikkenlaista kivaa, mutta ei vain saa aikaiseksi lähteä tekemään mitään? Mulla on aina joskus on... Eilen olin suunnitellut lähteväni Saanan (ja ehkä Siperian Ellan) kanssa Puukäpylään kiertelemään pihakirppiksiä, mutta kun ilma oli harmaa ja meitä kaikkia laiskotti, niin emmepä sitten lähteneet. Jykä lähti jo aamusta fudisturnaukseen, teini juppeili Hiltonhotellissa ja Weekendfestareilla, joten me olimme Saanan kanssa kaksin.

Aamun Saana katseli yllätysyllätys Fröbeleitä ja minä lamaannusmakasin sohvalla. Ajattelin, että täytyy käyttää tyttöä lähipuistossa kiikkaamassa ennen päikkäreitä, jotta tällä olisi muutakin ohjelmaa kuin ne Fröbelit, mutta ulkona tihutti vettä ja mulla laiskotti, emme siis lähteneet uloskaan. Yhdentoista pintaan mulla alkoi olla aika syylliset fiilikset siinä sohvalla mähötessäni, joten päätin että testaamme neitosen kanssa sormiväreillä piirtelyä. Ei muuta kuin neito vaippasilleen, essu päälle ja hommiin.

Ensimmäinen kuopaisu sormiväripurkista päätyi suuhun, toinen takaraivolle ja kolmas paperin viereen. Pikkuhiljaa neiti kuitenkin hiffasi värien tarkoituksen ja ryhtyi sotkemaan taiteilemaan suurin piirtein paperiin. 

Armoton sotkuhan siitä syntyi ja tyttökin piti käyttää suihkussa taidetuokion jälkeen, mutta laiskaäitifiilikseni helpottui kummasti. Tosin päätin, että ihan just huomenna me ei näillä maaleilla uudelleen sähelletä.

Suihkun jälkeen Saana alkoi osoittelemaan vaunujaan ja hokemaan "Kyytiin, kyytiin, paapaa, paapaa", josta päättelin hänen olevan väsynyt. Hupsistarallaa päikkäriaikahan oli jo pitkällä, enkä ollut tajunnut edes lounasta lapselle tarjota siisnä luovuuden puuskassa. Kysyin tytöltä haluaisiko hän ruokaa, mutta neiti vain pyöritteli päätään ja tuumasi "Ei, ei, paapaa, tutti, paapaa". Annoin lapselle maitohörpyt ja pistin neitosen vaunuihin verannalle nukkumaan.

Koska keittiön seinässämme ei ole enään klimppiä mitä tuijottaa, olin vähän ihmeissäni kun istahdin sohvan nurkkaan tyttösen nukahdettua. Mietiskelin siinä niitä näitä ja yhtäkkiä muistin, että minulla pitäisi olla jossakin kaapin perukoilla pätkä liitutaulutarraa. Voisin teipata sen keittiön oveen, siihen olisi aina helppo kirjoittaa, kun tulee mieleen mitä kaupasta pitää muistaa ostaa. Koska olen aika haka hukkaamaan mm. kauppalappuja, oveen liimattu ostoslappu pysyisi varmiten tallessa. Ryhdyin tonkimaan kaappeja ja parin kaapin mylläyksen jälkeen tarranpätkä löytikin. Ryhdyin taistoon ilmakuplia vastaan. Ähelsin ja ähelsin, mutta jouduin myöntymään, ilmakuplat olivat minua sitkeämpiä. 

Hävisin ilmakuplataiston, mutta en kuitenkaan luovuttanut ja tarra olla möllöttää nyt ilmakuplineen keittiön ovessa. 

Saanakin heräsi sopivasti juuri ilmakuplaottelun jälkeen todella nälkäisenä. Onneksi oli edellispäivän tonnikalasoosi kaapissa valmiina, jonka seuraksi keitin nopeasti meidän herkkuamme parsakaalia sekä Saanalle pari kolme uutta perunaa.

Hyvin maistui ja lautanen tyhjeni alta aika yksikön. Tosin ei tuolla lusikalla, vaan ihan kouralla lappoi ruokaa suuhunsa.

Jotenkin tuosta tarratouhusta intoutuneena päätin vielä touhuta sänkyymme uudet, puhtaat petivaatteet. Kävimme Joensuussa shoppailemassa TOKMANNILLA ja sieltä löytyi ihanat "hattara"petivaatteet pastellin sävyiseen makuuhuoneeseemme. Saana tietysti auttoi reippaasti äitiä tässä puuhassa.

Jännää, miten petivaatteiden vaihto on todella mieluisaa puuhaa silloin kun on uudet petivaatteet. Jos joutuu kaivamaan kaapista jotkut vanhat luttanat sänkyyn, niin se on ikkunan pesun jälkeen toiseksi tylsin kotityö, jonka tiedän.

Saana on keksinyt uuden lempipaikan itselleen. Vaunut pitää raahata olkkariin, vesipullo käteen ja Fröbelit pyörimään. Tuossa se istua töröttäisi varmasti vaikka koko päivän, jos vettä ja musaa riittäisi.

Kun Jykä kotiutui iltapäivällä turnauksesta, me hyppäsimme autoon ja hurautimme pitkästä aikaa Sinin luokse. Kappas vain, suoraan ruokapöytään, taas... Sini, me ei tehdä tätä tarkoituksella, usko pliis!

Sinin poitsuilla oli leffailta ja he linnottautuivat vierashuoneeseen katsomaan leffaa...

jolloin me linnottauduimme poikien huoneeseen leikkimään kampaajaa. Tai ei me mitään leikitty, Sinihän on minun oma hovikampaaja.

Minun hovikampaajani luona tarjoillaan hiusten leikkauksen jälkeen juustoja ja hedelmiä. Aika luksusta.

Yhdeksän pintaan olimme takaisin kotona. 

Katselimme Saanan kanssa hetken J.Karjalaisen konserttia, mutta Saanalla rupesi aina itkettämään kun tuli melankolinen biisi, niinpä vaihdoimme kanavaa. Tyttökin oli jo niin väsynyt, että nukahti suht helposti sänkyynsä maitopullon ja hampaiden pesun jälkeen.

Kun Saana saatiin nukahtamaan, me tuijotettiin leffa ja herkuteltiin... Oikeastaan katsottiin vain osa leffasta, kun minä nukahdin sohvalle ja Jykäkin oli väsynyt urheiltuaan koko päivän.

Jykällä lautasella kuivalihaa ja minulla kermavaahtoa. On siellä alla pala kahden aineksen kakkuakin. Me taidetaan olla Jykän kanssa jin ja jjang...

Vitsi, minun piti kirjoittaa laiskasta päivästä... Mutta nyt kun kirjoitin tätä juttua ja katselin näitä kuvia, tajusin että mehän ehdittiin tehdä vaikka mitä sen laiskottelun lisäksi. Hassua.

Tänä aamuna köllittiin uusissa petivaatteissa ja peuhattiin tyttösen kanssa.

Saana ja Jykä lähti uimaan vajaa 2 tuntia sitten ja nyt minä lähden pyöräilemään heidän peräänsä. Me mennään kauppaan ostamaan noita juttuja, mitä keittiön ovessa lukee. Otan siitä puhelimella kuvan ja kaupassa vain katson kuvasta mitä pitää ostaa. Vitsi, minä oon FIKSU!!

Leppoisaa sunnuntaita kaikille. 

PS. Vielä ehtii ilmoittautua mukaan arvontaan täällä. Illalla arvontalaulu raikaa.

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Mä ajattelin jo puolessa välin tekstiä, että kutsutko sä tätä tosissasi laiskaksi lauantaiksi ;). Kyllä bloggaaminen kannattaa, kun se auttaa esim. huomaamaan, kuinka ahkera on ollut. :) Hieno ostoslista!

Raissi
RetroPrinsessa

No älä muuta sano!! Mulla oli eilen päivällä sellainen olo, että ihan hukkaan meni koko päivä... Vitsi, jos olisin eilen kirjoittanut tämän postauksen, olisin välttynyt siltä laiskapaska-fiilikseltä, mikä mulla oli :D

Vau mikä vauva!

Mä kans mietin, että millanen se kiireinen tai aktiivinen päivä sitten oikein on jos tää on laiska :D

Meillä kans tyttö puuhailis sormiväreillä varmaan vaikka koko ajan, mut... tyyli on se, että kaapasee kourallisen väriä ja sit pusertelee sitä paperille, jalkoihin, muhun ja joka paikkaan. Pihalla on kiva, kun voi olla pelkällä vaipalla eikä tarvi suojata paikkoja, mut sisämaalaus on jo aika sissitouhua.

Raissi
RetroPrinsessa

Huomasin saman. Ei kuulu kyllä sormivärit ihan meikäläisen suosikkeihin just tässä vaiheessa :D Joo, en tiiä miks mulle tulee laiskamähöfiilis, jos muhin koko päivän kotona tekemättä mitään järkevää, kuten imurointia, lattioiden pesua, pölyjen pyyhkimistä jne. Nuokin pikkupuuhat, mitä eilen tein ei oikeasti kyllä vie kovin paljon aikaa siltä laiskottelulta...

Kommentoi